Riika nähtiin ja koettiin monin tavoin 10.-12.9.2010
ESATKY:n 19 hengen delegaatio tutustui Riian tunnelmiin pitkähkön viikonlopun (pe – su) verran.
Tänä vuonna Kunnon Viikonlopun vietossa päätettiin hyödyntää AirBalticin suoraa lentoreittiä Lappeenranta – Riika. Matka oli varattu jo hyvissä ajoin ja varatut paikat menivätkin edulliseen jäsenhintaan kuin kuumille kiville. Paikkojen nopeasta menekistä päätellen matkakuume oli kalvanut jo pitkään ESATKY:n aktiivijäseniä ja nyt pitkä odotus palkittiin.
Perjantaiaamuna kello kuuden jälkeen tuttua väkeä kerääntyi Lappeenrannan lentoaseman odotustiloihin nautimaan alkavan matkan tunnelmasta ja aamukahvista tai muista sopivista virvokkeista. Koska kaikki matkalle osallistujat selvittivät tiensä läpi lentoaseman turvatarkastuksen, pahin rasti oli ohitettu ja sitten ei muuta kuin kipin kapin koneeseen ja nousukiitoon aamuauringon kajossa. Lentomatka sujui todella nopeasti, sillä jo n. 50 minuutin lennon jälkeen koneen laskutelineet ottivat tuntumaa Riian lentokentän asfalttiin.
Lentoaseman ulkopuolella innokkaat opastajat paimensivat matkalaiset odottaviin takseihin ja pikataival kohti Radisson Blu Latvija hotellia alkoi. Hetkittäin taksin kyydissä tuntui siltä, että kuski elättelee toiveita tehdastallin kuljettajan paikasta vuoden 2011 rallin MM-sarjaan, mutta kun katseli muuta liikennettä, tuli vakuuttuneeksi siitä että “luova” ajotyyli ja kaistapujottelu on maan tapa. Ehjinä kuitenkin päästiin hotellille. Sitten laukut säilytykseen ja huoneiden kirjausta odotellessa lähdettiin pienissä ryhmissä ensimmäiselle tutustumiskierrokselle kaupungin nähtävyyksiin.
Hotellilta oli vain lyhyt pyrähdys Vanhaan Kaupunkiin, joten reippain askelin tuo rakennusarkkitehtuurin helmi pian avautuikin matkalaisten edessä. Ensimmäisen nähtävyysjaloittelun jälkeen oli jo korkea aika istahtaa alas mietimään päivän ohjelmaa. Onneksi sopivia taukopaikkoja ei tarvinut pitkään hakea; houkutteleva oviaukko imaisi seurueen sisään ja pääsimme tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa. Ensimmäinen uusi tuttavuus olikin “Zelta”, johon törmättiin vielä muutamaan otteeseen viikonlopun aikana ;-). Toisaalta viikonlopun aikana törmättiin muutamaan otteeseen myös toiseen Lappeenrannan mainetta ylläpitävään matkailijaryhmään. Kyllä maailma on pieni nykyään; on siis syytä pitää varansa ja käyttäytyä asiallisesti, sillä koskaan ei tiedä minkä kadun kulmassa törmää tuttuihin.
Lyhyen tai pitkän (miten sen nyt ottaa…) lepotauon jälkeen seuraava tutustumiskohde oli vanhoihin ilmalaivahalleihin viritetty markkina-alue. Vaikka yksi halleista olikin remontin takia suljettu, niin nähtävää ja koettavaa riitti kaikille aisteille yllin kyllin. Toritunnelman tiimellyksessä aikaa vierähti sen verran, että kohta oli aika siirtyä hotellille kirjaamaan itsemme sisään ja valmistautumaan yhteistä illallista varten.
Ruokapaikaksi oli vanhojen “Riika-veteraanien” kokemusten innottamana valikoitunut paikallisen huvikeskuksen Lido ravintola. Paikan “kerää-mitä-haluat-ja-maksa-sen-mukaan” metodi nälkäisten ruokkimisessa piti ainakin maksumiehenä toimineen Markuksen kiireisenä koko ravintolaillan ajan. Useammalla tarjoilupisteellä ja kassalla oli ESATKY:n porukalla piikki auki ja maksajan kortti lauloi rivakkaan
tahtiin kun laskuja kuitattiin maksetuksi. Ilmeisesti ainakin suurin osa laskuista tuli maksettua ennen kuin lähdimme ravintolasta tummenevaan iltaan… Illallisen jälkeen illanvietto jatkui pienryhmissä vapaamuotoisen ohjelman merkeissä. Luultavasti aikainen herätys alkoi kuitenkin vaatia veroaan, sillä tukevan illallisen jälkeen harvinaisen moni seurueesta valitsi hotellihuoneen seuraavaksi etapikseen.
Lauantaina ei ollut koko porukalle yhteistä ohjelmaa, vaan henkilökohtaiset menot laadittiin omien mieltymysten mukaan. Seuraavana päivänä kävi ilmi, että jos jonkinlaista kokemusta oli kertynyt reissaajille. Ohjelmissa oli mm. jokiristeilyä, museo- ym. nähtävyyskierroksia, tutustumista Riikaan raitiovaunureitillä paikallisen oppaan avustuksella, oopperakäyntiä, ostoskeskusten ja markkinoiden tarjontaan tutustumista jne… Kukaan ei ainakaan ääneen valitellut, ettei olisi ollut mitään tekemistä.
Sunnuntai oli sitten viimeinen matkapäivä, mutta koska lento kohti kotikontuja lähti vasta illalla klo. 20:20, jäi vielä hyvää aikaa jatkaa kaupunkiin tutustumista edellisen päivän kokemusten pohjilta. Päivän aikana ehti hyvin täydentää matkalaukun sisältöä erinäisillä ostoksilla/tuliaisilla. Paikallisia tuotteita kertyikin kotimaahan rahdattavaksi varsin kiitettävät määrät. 20 kg:n matkatavarakiintiö taisi kuitenkin riittää ainakin useimmille matkalaisille.
Riian lentoaseman lähtöportilla voitiin todeta, että reissu oli onnistunut: matkan aikana ei päässyt tapahtumaan mies/naistappioita, vaan huolellisen (lähtö)laskennan mukaan seurueeseemme kuului myös paluumatkalla 19 henkeä. Paluulento oli menomatkaan verrattuna hieman askeettisempi ja hitaampi, mutta hyvinhän se kotimatka tuntui taittuvan potkurikoneellakin. Syyskuun ilta oli jo varsin pimeä, kun kone laskeutui kotikentälle ja lähestymisrullauksen jälkeen pullautti matkustajat terminaalin tienoille. Viimeisinä toimenpiteinä matkatavarat kantoon, hyvästit hauskalle seurueelle ja kotiin lepäämään.
Vaikka yö tulikin nukuttua hyvin, maanantaiaamu tuntui hieman normaalia raskaammalta. Lieneekö johtunut valtavasta aikaerosta tms… ;-).
Seuraavan vuoden Kunnon Viikonloppua odotellessa kiitokset kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitokset jo perinteiseen tapaan matkan puuhamiehenä toimineelle Saukkosen Markukselle. Ensi vuoden matkasta on jo pari ehdotelmaa lennähtänyt ilmoille, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista lähteä spekuloimaan tuon matkan kohdetta/kestoa.
Matkaseurueen nimissä virallista totuutta mahdollisimman vähän(?) vääristellen,
Marko
