Ari Alki­lalukuai­ka: 2 minuut­tia

puheen­joh­ta­ja­kau­te­ni 1996–1998

Perin ESAT­KY ry:n puheen­joh­ta­ja nui­jan (ja ”saap­paat”) Tom­mi­lan Timol­ta vuon­na 1996 oltua­ni ensin kak­si vuot­ta joh­to­kun­nan jäse­ne­nä. Saap­paat oli­vat sanan­mu­kai­ses­ti suu­ret. Oli­han Timo ollut hyvin toi­me­lias ja aikaan­saa­va puheen­joh­ta­ja. Yhdis­tyk­sen toi­min­ta oli tuol­loin erit­täin aktii­vis­ta ja tapah­tu­mia jär­jes­tet­tiin pal­jon.

Vuo­tui­sis­ta tapah­tu­mis­ta mie­lee­ni nouse­vat Imat­ran Val­tion­ho­tel­lis­sa pide­tyt Teh­da­sau­to­maa­tio­päi­vät sekä per­he­pik­ku­jou­lut. Teh­da­sau­to­maa­tio­päi­vät oli­vat joka vuo­si suu­ri menes­tys ja taka­si­vat yhdis­tyk­sel­lem­me van­kan rahoi­tus­poh­jan. Ajoit­tain mei­tä suo­ras­taan hir­vit­ti se, miten verot­ta­ja asi­aan suh­tau­tuu. Muis­ti­ni mukaan yhte­nä­kin vuon­na päi­vien tuot­to oli n. 60 000 mark­kaa.

Teh­da­sau­to­maa­tio­päi­vis­tä oli­si mon­ta tari­naa, mut­ta yksi niis­tä on jää­nyt eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni – Leni­ta Airis­ton tapaa­mi­nen. Leni­ta oli kut­sut­tu puhu­jak­si tilai­suu­teen ja minun teh­tä­vä­ni oli vas­taa­not­taa hänet Val­tion­ho­tel­lin aulas­sa. Sii­nä me vie­tim­me vajaan tun­nin kah­den kes­ken kes­kus­tel­len. Mitään muis­ti­ku­via kes­kus­te­lun sisäl­lös­tä minul­la ei ole. Mut­ta hyvin muka­va kuva Leni­tas­ta ihmi­se­nä jäi ja ikui­ses­ti muis­tan hänen vah­van meik­kin­sä. Ten­nis­su­kat oli­vat ”unoh­tu­neet” kotiin, vaik­ka olim­me Tom­mi­lan Timon kans­sa aja­tel­leet ne puvun kans­sa jal­kaan lait­taa. Auto­maa­tio­päi­vien tuo­toil­la me jär­jes­tim­me esim. per­he­pik­ku­jou­lui­hin laa­duk­kai­ta esiin­ty­jiä las­ten ja van­hem­pien ilok­si.

Vuo­tuis­ten tapah­tu­mien lisäk­si meil­lä oli jäse­nis­töl­le run­saas­ti vir­kis­tys­toi­min­taa: ulko­maan­mat­ko­ja, excur­sioi­ta, Syy­sO­lump­pia­lai­set jne. Puheen­joh­ta­ja­na oli help­po kui­ta­ta las­ku­ja, kun yhdis­tyk­sen tilil­lä oli riit­tä­väs­ti katet­ta.

Puheen­joh­ta­ja­kau­tee­ni mah­tui kak­si suur­ta tilai­suut­ta: ESAT­KYn 25-vuo­tis­juh­la ja ESAT­KY EXPO ’97 –mes­su. Näin jäl­ki­kä­teen totean, että oli kun­nia toi­mia juu­ri sil­loin puheen­joh­ta­jan teh­tä­vis­sä. Näi­den tapah­tu­mien mer­keis­sä tapa­sin mm. Lap­peen­ran­nan kau­pun­gin joh­toa sekä sil­loi­sen kaup­pa- ja teol­li­suus­mi­nis­te­ri Sinik­ka Mön­kä­reen, joka oli pää­pu­hu­ja­na EXPO ’97 ‑mes­suil­la. Mes­sut luo­tiin tyh­jäs­tä, mitään kon­sep­tia ei ollut val­mii­na, joten mel­koi­nen pon­nis­tus se meil­tä oli. Eri­tyi­ses­ti Mir­ja Lii­ka­sen työ­pa­nos oli kor­vaa­ma­ton.

Lopuk­si vie­lä yksi muis­to, vuo­si tai­si olla 1997. Yhdis­tys läh­ti vir­kis­tys­mat­kal­le Tal­lin­naan ja juu­ri ennen mat­kaa oli tar­koi­tus pitää ESAT­KYn kevät­ko­kous. Tie­dus­te­lin, oli­vat­ko kaik­ki pai­kal­le tul­leet läh­dös­sä mat­kal­le mukaan. Kaik­ki oli­vat, joten pää­tim­me pitää kokouk­sen mat­kal­la. Ava­sin kevät­ko­kouk­sen, kun lin­ja-auto läh­ti liik­keel­le Skin­na­ri­lan­tien ris­teyk­sen vie­res­sä ole­val­ta bus­si­py­sä­kil­tä; kokous päät­tyi, kun ohi­tim­me Mik­ke­lin­tien ris­teyk­sen. Se lie­nee ESAT­KYn his­to­rian lyhin kevät­ko­kous.

1990-luvul­la oli hie­noa olla esat­ky­lai­nen: jäse­ne­nä, joh­to­kun­ta­lai­se­na, puheen­joh­ta­ja­na sekä usea­na vuon­na yhdis­tyk­sen edus­ta­ja­na TTL:n liit­to­ko­kouk­ses­sa. ESAT­KY ry oli olen­nai­nen osa elä­mää­ni. Pit­kään olen pysy­tel­lyt pois yhdis­tyk­sen toi­min­nas­ta (työ- ja per­he­kii­rei­siin vedo­ten), tätä kir­joit­taes­sa­ni pää­tin taas akti­voi­tua ja osal­lis­tua jo tänä vuon­na aina­kin muu­ta­maan tapah­tu­maan.