puheenjohtajakauteni 1996-1998
Perin ESATKY ry:n puheenjohtaja nuijan (ja ”saappaat”) Tommilan Timolta vuonna 1996 oltuani ensin kaksi vuotta johtokunnan jäsenenä. Saappaat olivat sananmukaisesti suuret. Olihan Timo ollut hyvin toimelias ja aikaansaava puheenjohtaja. Yhdistyksen toiminta oli tuolloin erittäin aktiivista ja tapahtumia järjestettiin paljon.
Vuotuisista tapahtumista mieleeni nousevat Imatran Valtionhotellissa pidetyt Tehdasautomaatiopäivät sekä perhepikkujoulut. Tehdasautomaatiopäivät olivat joka vuosi suuri menestys ja takasivat yhdistyksellemme vankan rahoituspohjan. Ajoittain meitä suorastaan hirvitti se, miten verottaja asiaan suhtautuu. Muistini mukaan yhtenäkin vuonna päivien tuotto oli n. 60 000 markkaa.
Tehdasautomaatiopäivistä olisi monta tarinaa, mutta yksi niistä on jäänyt erityisesti mieleeni – Lenita Airiston tapaaminen. Lenita oli kutsuttu puhujaksi tilaisuuteen ja minun tehtäväni oli vastaanottaa hänet Valtionhotellin aulassa. Siinä me vietimme vajaan tunnin kahden kesken keskustellen. Mitään muistikuvia keskustelun sisällöstä minulla ei ole. Mutta hyvin mukava kuva Lenitasta ihmisenä jäi ja ikuisesti muistan hänen vahvan meikkinsä. Tennissukat olivat ”unohtuneet” kotiin, vaikka olimme Tommilan Timon kanssa ajatelleet ne puvun kanssa jalkaan laittaa. Automaatiopäivien tuotoilla me järjestimme esim. perhepikkujouluihin laadukkaita esiintyjiä lasten ja vanhempien iloksi.
Vuotuisten tapahtumien lisäksi meillä oli jäsenistölle runsaasti virkistystoimintaa: ulkomaanmatkoja, excursioita, SyysOlumppialaiset jne. Puheenjohtajana oli helppo kuitata laskuja, kun yhdistyksen tilillä oli riittävästi katetta.
Puheenjohtajakauteeni mahtui kaksi suurta tilaisuutta: ESATKYn 25-vuotisjuhla ja ESATKY EXPO ’97 –messu. Näin jälkikäteen totean, että oli kunnia toimia juuri silloin puheenjohtajan tehtävissä. Näiden tapahtumien merkeissä tapasin mm. Lappeenrannan kaupungin johtoa sekä silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen, joka oli pääpuhujana EXPO ’97 -messuilla. Messut luotiin tyhjästä, mitään konseptia ei ollut valmiina, joten melkoinen ponnistus se meiltä oli. Erityisesti Mirja Liikasen työpanos oli korvaamaton.
Lopuksi vielä yksi muisto, vuosi taisi olla 1997. Yhdistys lähti virkistysmatkalle Tallinnaan ja juuri ennen matkaa oli tarkoitus pitää ESATKYn kevätkokous. Tiedustelin, olivatko kaikki paikalle tulleet lähdössä matkalle mukaan. Kaikki olivat, joten päätimme pitää kokouksen matkalla. Avasin kevätkokouksen, kun linja-auto lähti liikkeelle Skinnarilantien risteyksen vieressä olevalta bussipysäkiltä; kokous päättyi, kun ohitimme Mikkelintien risteyksen. Se lienee ESATKYn historian lyhin kevätkokous.
1990-luvulla oli hienoa olla esatkylainen: jäsenenä, johtokuntalaisena, puheenjohtajana sekä useana vuonna yhdistyksen edustajana TTL:n liittokokouksessa. ESATKY ry oli olennainen osa elämääni. Pitkään olen pysytellyt pois yhdistyksen toiminnasta (työ- ja perhekiireisiin vedoten), tätä kirjoittaessani päätin taas aktivoitua ja osallistua jo tänä vuonna ainakin muutamaan tapahtumaan.