muut akti­vi­tee­tit 2000–2010

Muut akti­vi­tee­tit 2000–2010, eli otok­sia seka­lai­sis­ta tapah­tu­mis­ta men­neil­tä vuosilta…

————————————————

ESAT­KY Open lii­kun­nal­li­sen ilta­päi­vän tulok­set (18.9.2010)

Lau­an­tai­na 18.9.2010 kisail­tiin Piki­saa­res­sa fris­bee­gol­fin ja kori­pal­lot­te­lun mer­keis­sä har­vi­nai­sen vähä­lu­kui­sel­la (mut­ta sitä­kin laa­duk­kaam­mal­la… 😉 aktii­viur­hei­li­joi­den porukalla.

Jok­seen­kin kos­teas­sa syys­sääs­sä fris­bee­golf rata kier­ret­tiin kol­meen ker­taan: yksi har­joi­tus­kier­ros ja kak­si kisakierrosta.

Kori­pal­lo vedet­tiin olo­suh­tei­den takia läpi lyhyen kaa­van mukaan, eli kak­si vii­den vapaa­hei­ton kier­ros­ta ja korien luku­mää­rä rat­kai­si voi­ton k.o. lajissa.

Kisa saa­tiin vie­tyä läpi mel­ko pie­nin tap­pioin; vain yksi fris­bee teki pesän ran­ta­pa­jun lat­vaan eikä suos­tu­nut tule­maan alas puus­ta mel­ko sit­keis­tä yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta. Jos­pa seu­raa­va kun­non syys­myrs­ky kat­koo oksia sen ver­ran, että tuo­kin peli­vä­li­ne löy­tää jos­kus tien­sä maan pinnalle…

Ohes­sa tiu­kan tuo­ma­roin­nin perus­teel­la saa­dut lopputulokset:

1. Vesa Oittinen
2. Mar­ko Tolvanen
3. Mar­ko Väisänen
4. Mika Mustonen
5. Pek­ka Turunen
6. Jyr­ki Lipiäinen
7. Tuo­mo Telk­kä (osal­lis­tu­mi­nen vain vapaaheittokisaan)

“Mus­ta­na hevo­se­na” jäl­ki­pe­lei­hin löy­si tien­sä myös M.Suokas. Mie­hel­le täy­sin epä­tyy­pil­li­seen tapaan hän ei ehti­nyt var­si­nai­siin kisoi­hin kovas­ta yri­tyk­ses­tä huolimatta ;-).

Tämän vuo­den kisaor­ga­ni­saat­to­ri M.Tolvasen puo­les­ta kii­tok­set kai­kil­le asian­osai­sil­le ja ennen kaik­kea onnit­te­lut Oit­ti­sen Veskulle!

Vii­me vuo­des­ta läh­tien voi­mas­sa olleen perin­teen mukaan moniot­te­lun voit­ta­ja (= täl­lä ker­taa Ves­ku) saa jär­jes­te­ly­vas­tuun seu­raa­van vuo­den kisois­ta. Jää siis näh­tä­väk­si, mitä Ves­ku kehit­tää vuo­den 2011 moniot­te­lua var­ten. Onhan täs­sä noin vuo­si aikaa val­mis­tel­la kisoja… ;-).

————————————————

Syy­sO­lump­pi­lais­ten 2010 jäl­ki­mai­nin­git (13.8.2010)

Kaa­kon­kul­man tie­to­jen­kä­sit­te­ly-yhdis­tys­ten väli­set Syy­sO­lump­pi­lai­set kisail­tiin per­jan­tai­na, 13.8.2010 MITTY:n toi­mies­sa kisaisäntänä.

Per­jan­tai 13. päi­vä ei todel­la­kaan ollut epä­on­nen päi­vä Ete­lä-Kar­ja­laa edus­ta­vil­le yhdis­tyk­sil­le (ESAT­KY & ITKY), vaan yhdis­tä­mäl­lä vähä­vä­ki­set (2 + 2 edus­ta­jaa), mut­ta sitä­kin laa­duk­kaam­maat jouk­ku­eet, muo­dos­tui voi­to­kas “Team ESAITKY”.

Kisai­sän­tien viral­li­nen yhteen­ve­to illan kulus­ta löy­tyy ohei­sen lin­kin takaa:

http://www.mitty.fi/tekstit/Syysolumppialaiset2010.html

ESATKY:n ja ITKY:n edus­ta­jien kes­ken on ollut kiso­jen tulos­ten jul­kis­ta­mi­ses­ta läh­tien tiuk­kaa käden­vään­töä sii­tä, kuka/ketkä ansait­see suu­rim­man kun­nian saa­vu­te­tus­ta “murs­ka­voi­tos­ta”. Tuo posi­tii­vi­nen kiis­ta sel­vin­nee kulu­van Syy­sO­lump­pia­din (1 vuo­si) aika­na ja kiistaton/kiistanalainen totuus voi­daan jul­kais­ta KYTKY:n isän­nöi­mis­sä vuo­den 2011 SyysOlumppilaisissa…

————————————————

“ESAT­KY Open Pöy­tä­lät­kä 2010” tulok­set (22.5.2010)

ESATKY:n urhei­lu­po­ru­kan pöy­tä­lät­kä­tur­naus pidet­tiin jää­kie­kon MM-kiso­jen välie­rien sii­vit­tä­mis­sä tun­nel­mis­sa lau­an­tai­na, 22.5.2010.

Ennen var­si­nais­ta tur­naus­ta kisa­kun­toa haet­tiin Sam­mon­lah­den nur­mi­ken­täl­tä kevyen jal­ka­pal­lot­te­lun mer­keis­sä. Noin tun­nin kevyen pelin jäl­keen saa­tiin futis­ken­tän mes­ta­ruus rat­kais­tua ja urhei­lu­juo­ma­tauon jäl­keen siir­ryt­tiin Mal­jan Ris­ton isän­nöi­mäl­le kisa-aree­nal­le. Puit­teet tur­nauk­sel­le oli­vat erin­omai­set, sil­lä sää suo­si ja tar­jol­la oli her­kul­lis­ta pur­ta­vaa ja tur­nauk­sen luon­tee­seen sopi­vaa palan painiketta.

12 hen­gen jou­kol­la syn­tyi luon­te­va jako kol­meen alku­loh­koon ja nii­den tulos­ten perus­teel­la saa­tiin ero­tel­tua jyvät aka­nois­ta, eli jako ylem­pään ja alem­paan lop­pusar­jaan. Peli­ryt­mi pidet­tiin koko tur­nauk­sen ajan var­sin tii­vii­nä, joten koko urak­ka saa­tiin tah­kot­tua läpi ennen kuin pimeä pää­si yllät­tä­mään ulkoareenan.

Tiuk­ko­jen tais­to­jen ja ääri­mäi­sen tar­kan tulos­las­ken­nan jäl­keen lop­pu­tu­lok­set saa­tiin julis­tet­tua. Ohes­sa ääret­tö­män viral­li­nen tuloslista:

Lop­pu­tu­lok­set:

1. Jan­ne
2. Niitti
3. Risto
4. Jykä
5. Markku
6. Marko
7. Tollo
8. Roy
9. Kossu
10. Jari
11. Pekka
12. Tuomo

Alku­loh­ko­jen, lop­pusar­jo­jen ja finaa­li­pe­lien tulok­set on toi­mi­tet­tu osal­lis­tu­jil­le Excel tau­lu­kon muo­dos­sa. Kii­tok­set tulos­las­ken­nas­ta Turusen Pekalle!

Kisa­pe­rin­ne jat­ku­nee taas vuon­na 2011. Jää sit­ten näh­tä­väk­si, saa­daan­ko van­ho­jen mes­ta­rei­den rin­nal­le uusi nimi kai­ver­ret­ta­vak­si kiertopalkintoon…

————————————————

’ESAT­KY Open’ moniot­te­lun tulok­set (26.9.2009)

Kisa­päi­vän ajoi­tuk­sen suh­teen kävi usko­mat­to­man hyvä tuu­ri, sil­lä lau­an­tai, 26.9.2009 oli syys­ke­sän vii­mei­siä läm­pi­miä päi­viä. Short­sit ja t‑paidat pää­si­vät siis vie­lä ker­ran käyt­töön, ennen kuin kevyet kesä­va­rus­teet jou­tui­vat teke­mään tilaa vaa­te­ko­me­ros­sa vii­leäm­män sään vermeille.

Kisat pääs­tiin aloit­ta­maan Sai­maan­har­jun jo tutuk­si tul­lees­sa hor­nan­kat­ti­las­sa hie­man klo. 13 jäl­keen. Alku­läm­mit­te­lyä ei juu­ri tar­vit­tu, sil­lä aurin­ko piti huo­len läm­mi­tyk­ses­tä ihan kii­tet­tä­väl­lä taval­la. Kiso­jen aluk­si sovit­tiin viral­li­set sään­nöt, eli lajit läpi mies­ten 10-otte­lun mukai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä ja myös pis­teet las­ke­taan mies­ten 10-otte­lun pis­te­tau­lu­kon mukaan. Lop­pu­pis­tei­siin sovit­tiin otet­ta­vak­si kun­kin osal­lis­tu­jan nel­jän par­haan lajin pis­teet. Osal­lis­tua sai niin moneen lajiin kuin intoa & kun­toa riitti.

Itse kisat sujui­vat var­sin vauh­dik­kaas­ti, sil­lä n. kym­me­nen hen­gen poru­kal­la ei juu­ri­kaan tuh­lat­tu aikaa lajien välil­lä. Edel­li­ses­ta vuo­des­ta vii­sas­tu­nei­na jätet­tiin pari lajia suo­siol­la väliin, eli 110 m:n aidat ja sei­väs­hyp­py. Todet­tiin poru­kal­la, että nois­ta lajeis­ta ei kukaan sai­si niin pal­joa pis­tei­tä, että väli­nei­den rah­taus oli­si vai­van arvoista…

Koko­nai­suu­te­na kisa saa­tiin vie­tyä läpi ilman suu­rem­pia fyy­si­siä vam­mo­ja; tänä vuon­na kenen­kään ei tar­vi­nut kes­keyt­tää kisaa vaan hom­ma vie­tiin läpi ainoas­taan pie­nen kolo­tuk­sen säes­tyk­sel­lä. Kisan ete­ne­mis­tä ei seu­rat­tu kovin­kaan jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti lajien vaih­tues­sa ja tämä lisä­si omal­ta osal­taan jän­ni­tys­tä lop­pu­tu­los­ten suh­teen. Jokai­sen lajin jäl­keen osal­lis­tu­jat mer­kit­si­vät omat tulok­sen­sa henk.koht. tulos­kort­tiin­sa, mut­ta pis­tei­tä ei jat­ku­vas­ti ehdit­ty päi­vit­tä­mään. Var­si­nai­set tulok­set sel­vi­si­vät vas­ta kisai­lun tauot­tua kun oli pääs­ty ’itsen­sä pal­kit­se­mi­nen’ –vai­hee­seen.

Ensim­mäi­sen tulos­las­ken­nen perus­teel­la jaet­tiin mita­lit ja jo sii­nä vai­hees­sa oli tiuk­kaa spe­ku­loin­tia eten­kin sijois­ta 2 – 4, sil­lä nuo sijat mah­tui­vat vii­den pis­teen mar­gi­naa­liin! Sijo­jen 2 – 3 välil­lä oli eroa koko­nais­ta yksi piste…

Pari päi­vää kiso­jen jäl­keen suo­ri­te­tus­sa tar­kis­tus­las­ken­nas­sa kävi ilmi, että juok­su­mat­ko­jen pis­teet oli las­ket­tu säh­köi­sen ajan­o­ton mukaan. Tuo aiheut­ti vie­lä muu­tok­sia alku­pe­räi­seen jär­jes­tyk­seen sijo­jen 2 – 4 osal­ta. Mita­lit jaet­tiin kui­ten­kin uusik­si sulas­sa sovus­sa (aina­kin ulkoi­ses­ti jäi täl­lai­nen kuva ;-). Ohei­ses­sa tau­lu­kos­sa lopul­li­set & viral­li­set tulokset:

Moniottelun_tulokset_20090926

Uuden perin­teen mukaan kisan voit­ta­ja pää­see jär­jes­tä­mään kisat seu­raa­va­na vuon­na, joten kat­so­taan mil­lai­set kisat on tie­dos­sa. Toi­vot­ta­vas­ti Sai­maan­har­jun kent­tä on edel­leen­kin käy­tet­tä­vis­sä, sil­lä se on tar­jon­nut (Tai­pal­saa­ren kun­nan lii­kun­ta­toi­men ystä­väl­li­sel­lä myö­tä­vai­ku­tuk­sel­la) lois­ta­vat puit­teet enem­män tai vähem­män leik­ki­mie­li­sil­le kisoille.

Nyt oli­si hyvää aikaa alkaa har­joi­tel­la ensi vuo­den koi­tos­ta var­ten, mut­ta mah­taa­ko­han kukaan osal­lis­tu­jis­ta aloit­taa noin pit­kän täh­täi­men suun­ni­tel­maa. Ehkä sit­ten kevääm­mäl­lä… jos ei luon­tai­set lah­jat riitä ;-).

————————————————

Syy­sO­lump­pia­lais­ten tulok­set (Syys­kuu 2009)

ESATKY:lle voit­to kotiin SyysOlumppialaisista!!!

Nel­jän vuo­den Olump­pia­di ehti vie­räh­tää lähes huo­maa­mat­ta, joten tänä vuon­na oli ESATKY:n vuo­ro isän­nöi­dä Kaa­kon­kul­man TTL:n jäse­nyh­dis­tys­ten perin­tei­siä Syy­sO­lump­pia­lai­sia. Kisat pidet­tiin LUT:n Skin­na­ri­lan rantasaunalla.

Edel­li­sis­sä koti­ki­sois­sa ESAT­KY sijoit­tui kol­man­nek­si, joten hie­man paran­ta­mi­sen varaa oli tätä vuot­ta sil­mäl­lä pitäen. Ennen kiso­ja näyt­ti mel­ko var­mal­ta, että aina­kin tuo kol­mas sija oli rea­lis­ti­nen tavoi­te, sil­lä MIT­TY jou­tui peru­maan osal­lis­tu­mi­sen­sa kiso­jen kalk­ki­vii­voil­la. Ilmei­ses­ti MITTY:n sisäi­set kar­sin­ta­ra­jat oli­vat lii­an tiu­kat tai sit­ten edus­tus­jouk­ku­ee­seen vali­tut atlee­tit oli­vat jää­neet kiin­ni dopingtesteissä…

Näin ollen kisat vie­tiin läpi kol­men jouk­ku­een voi­min: ITKY oli saa­nut kisoi­hin kol­mi­mie­hi­sen jouk­ku­een, KYT­KY pis­ti tupla­ten parem­mak­si kuusi­hen­ki­sel­lä seka/sekojoukkueellaan ja ESAT­KY otti heti alkuun hen­ki­sen yliot­teen 11 hen­gen huip­puun­sa moti­voi­tu­neel­la tähtikaartilla.

Kisa­päi­vän sää ei näyt­tä­nyt kovin lupaa­val­ta; koko päi­vän oli sata­nut ja jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­ta oli varau­tu­nut pahim­man varal­ta. Laje­ja oli suun­ni­tel­tu sekä ulko- että sisä­ti­lo­ja var­ten. Onnek­si keli kui­ten­kin kir­kas­tui vähi­tel­len ja ilta­kuu­teen men­nes­sä (kiso­jen viral­li­nen suun­ni­tel­tu aloi­tus­het­ki) sade oli tauon­nut ja alkusyk­syn ilta alkoi näyt­tää paras­ta puol­taan. KYT­KYn jouk­ku­een tak­ti­nen(?) rei­lun puo­len tun­nin myö­häs­ty­mi­nen ava­jai­sis­ta ede­saut­toi sitä, että kisat pääs­tiin pitä­mään ’hyvän sään aikaan’, jos­kin hie­man hämär­ty­väs­sä illas­sa. Ennen urhei­lua ener­gia­va­ras­to­jen täy­den­nys oli tar­peen, joten itse lajei­hin siir­ryt­tiin ruo­ka- & nes­te­tank­kauk­sen jälkeen.
 
Ensim­mäi­se­nä laji­na vedet­tiin läpi Mölk­ky pika­pe­lin muo­dos­sa. Kaik­ki kol­me jouk­kuet­ta oli­vat muka­na samas­sa pelis­sä ja jouk­kuei­den edus­ta­jat kaa­toi­vat nume­roi­tu­ja pali­koi­ta vuo­ro­tel­len vaih­te­le­val­la menes­tyk­sel­lä. 12 kier­rok­sen jäl­keen tasai­nen kamp­pai­lu rat­ke­si ESATKY:n voit­toon tar­kal­la 7‑keilan kaa­dol­la ja ITKY ja KYT­KY jäi­vät kamp­pai­le­maan kak­kos­si­jas­ta. Heti seu­raa­val­la kier­rok­sel­la ITKY sai­kin tasan 50 pis­tet­tä täy­teen ja nap­pa­si kakkossijan.
 
Toi­se­na laji­na pis­tet­tiin kisai­li­jat puhal­lus­ko­kee­seen. Täs­sä vai­hees­sa iltaa ei kui­ten­kaan ollut syy­tä tur­vau­tua Alco­met­riin (tulok­set oli­si­vat olleet lii­an heik­ko­ja), vaan kil­pai­li­joil­le isket­tiin käteen puhal­lus­put­ket, kipol­li­set her­nei­tä ja muke­ja maa­li­tau­luik­si. Ampu­ma­hiih­don mal­liin piti pudot­taa ’tau­lut’ alas. Tyy­li oli vapaa, eli ammuk­sia sai ’lau­koa’ niin pal­jon ker­ral­laan kuin mie­li teki ja niin nopeas­ti kuin kyke­ni. Suo­ri­tuk­sia seu­ra­tes­sa ei kyl­lä pys­ty­nyt var­muu­del­la sano­maan, mikä tak­tiik­ka osoit­tau­tui par­haak­si. Par­haim­mil­laan saat­toi ker­ral­la kaa­tua 2–3 ’tau­lua’, mut­ta sit­ten pit­kä hutien sar­ja. Laji tun­tui aina­kin aset­ta­van riit­tä­väs­ti haas­tei­ta bit­ti­maa­il­man Wil­helm Tell kandidaateille…
 
Kisas­sa käy­tiin kak­si kier­ros­ta (kah­den hen­gen jouk­ku­eet) ja molem­mil­la kier­rok­sil­la tulok­set oli­vat yhte­ne­väi­set: ESAT­KY voit­ti, KYT­KY toi­nen ja ITKY kolmas.
 
Kiso­jen kol­man­nes­sa osios­sa pääs­tiin hie­man kier­rä­tyk­sen makuun, sil­lä aikan­sa elä­neet hii­ret (huom: tekn. lai­te, ei kar­va­peit­tei­nen eläin­maa­il­man edus­ta­ja) sai­vat uusio­käyt­töä mou­ka­rei­na. Täl­lä ker­taa kisas­sa ei rat­kais­sut pituus vaan tark­kuus, eli tar­koi­tus oli saa­da hii­ren ’ruu­mis’ mah­dol­li­sim­man lähel­le maa­li­tolp­paa. Kol­men kier­rok­sen jäl­keen tulok­set täs­tä­kin lajis­ta oli­vat sel­vil­lä: ESAT­KY ensim­mäi­nen, ITKY toi­nen ja KYT­KY kolmas.
 
Vii­mei­se­nä laji­na vie­tiin läpi jouk­kue­suun­nis­tus. Jot­ta jouk­ku­eet eivät pää­si­si eksy­mään lähi­met­siin, koko kol­mi­hen­ki­nen jouk­kue oli viri­tet­ty köy­si­len­kin sisään ja rata piti kier­tää ja ras­tit hakea koko ajan tuo­ta jouk­ku­een ’napa­nuo­raa’ kireäl­lä pitäen (käsil­lä ei saa­nut kos­kea naruun liik­keel­le läh­dön jäl­keen). Narun putoa­mi­nen maa­han oli­si aiheut­ta­nut pakol­li­sen pysäh­dyk­sen ja myös aika­sak­koa. Täs­sä lajis­sa siis nopeus, tark­kuus ja tak­tiik­ka oli­vat valttia.
 
KYTKY:n lie­väh­kös­tä ITKY:n suo­ri­tus­ta koh­taan osoit­ta­mas­ta pro­tes­toin­nis­ta huo­li­mat­ta hyl­kää­mi­siä tai yli­mää­räi­siä aika­sak­ko­ja ei jaet­tu, joten sijoi­tus täs­sä lajis­sa perus­tui vain radan läpäi­se­mi­seen kulu­nee­seen aikaan. Nopei­ten radan sel­vit­ti ITKY, toi­se­na KYT­KY ja kol­man­te­na ESATKY.
 
Hiki­sen tais­ton tauot­tua kisai­li­joi­den oli aika pal­ki­ta itsen­sä sau­nan löy­lyil­lä ja vir­vok­keil­la. Myös Sai­maan koh­tuul­li­sen läm­pi­mät vedet hou­kut­te­li­vat pulah­ta­maan tyve­neen lah­den­pou­ka­maan. Samal­la lah­jo­ma­ton (vali­tet­ta­van vähän edes tar­jouk­sia…) tuo­ma­ris­to pää­si vaa­ti­vaan lop­pu­pis­tei­den las­ken­taan ja mani­pul…, siis sijoit­ta­maan jouk­ku­eet viral­li­seen paremmuusjärjestykseen.
 
Illan muu­tut­tua astet­ta tum­mem­mak­si, viral­li­nen tulos­lis­ta osoit­ti kiis­tat­to­man järjestyksen:
 
1. ESATKY
2. ITKY
3. KYTKY

Yksi­mie­li­ses­ti sovit­tiin, että MITTY:n ’Vir­tual Team’ saa­vut­ti vir­heet­tö­mäl­lä suo­ri­tuk­sel­la nel­jän­nen sijan ;-). Seu­raa­vis­sa kisois­sa myös fyy­si­nen läs­nä­olo on suo­ta­vaa. Eten­kin ensi vuon­na, kun MIT­TY toi­mii kisaisäntänä…
 
Tulos­ten jul­kis­ta­mi­sen jäl­keen ITKY:n edus­ta­ja sai halua­man­sa puheen­vuo­ron, mut­ta sii­tä ei sit­ten sen enem­pää täs­sä yhteydessä…

Lop­puil­ta meni tut­tuun tapaan ’hen­ke­vän kes­kus­te­lun’ ja kisa­ta­pah­tu­mien ker­tauk­sen mer­keis­sä. Vähi­tel­len kisai­li­jat pois­tui­vat Olump­pia-Aree­nal­ta ja rau­ha palau­tui kisa­tan­te­reel­le hie­man puo­len yön jäl­keen. Mitä ilmei­sim­min kukaan ei saa­nut aina­kaan mitään vaka­vam­pia hen­ki­siä tai ruu­miil­li­sia vam­mo­ja täl­lä­kään kertaa.

Illan kulues­sa sijoi­tuk­set tar­kis­tet­tiin vie­lä ker­taal­leen KYTKY:n vaa­ti­muk­ses­ta ja viral­li­set tulok­set todet­tiin oikeiksi.

Kii­tok­set osal­lis­tu­jil­le miel­lyt­tä­väs­tä kisa­ta­pah­tu­mas­ta! Ensi vuon­na siis MITTY:n vieraiksi…

————————————————

ESAT­KY Open Pöy­tä­lät­kä 2009 tulokset

Usean vuo­den ajan ESAT­KYn aktii­vi­sen urhei­lu­po­ru­kan kes­ken pidet­ty pöy­tä­lät­kä­tur­naus sai jat­koa 8.5.2009. Täl­lä ker­taa kisai­sän­tä­nä toi­mi Pii­tu­lai­sen Sami ja tur­naus pal­ve­li samal­la tupaan­tu­liais­ti­lai­suu­te­na Samin & per­heen­sä uuden­kar­heah­koon kotipesään.

Tänä vuon­na tur­nauk­seen pää­si osal­lis­tu­maan 13 atleet­tia ja vaa­ti­van otte­luoh­jel­man jäl­keen lopul­li­nen tulos­lis­ta saa­tiin jul­kis­tet­tua. Menes­tys täs­sä vaa­ti­vas­sa lajis­sa edel­lyt­ti täl­lä­kin ker­taa nopei­ta sor­mia, koor­di­naa­tio­ky­kyä, tak­tis­ta peli­sil­mää, oikein mitoi­tet­tua nes­te­tank­kaus­ta ja ennen kaik­kea onnea… ;-).

Viral­li­set tulokset:
 
1. Niitti
2. Peltsi
3. Vesku
4. Risto
5. Jykä
6. Kossu
7. Janne
8. Roy
9. Tollo
10. Sami
11. Markku
12. Pekka
13. Tuomo

Tar­kem­mat otte­lu­tu­lok­set on toi­mi­tet­tu säh­kö­pos­til­la aktii­viur­hei­li­joi­den jakelulistalle.

Tur­nausa­ree­na kes­ti kuu­lem­ma ehjä­nä kisan/kisailijoiden aiheut­ta­mat rasi­tuk­set, joten se lie­nee riit­tä­vän hyvä todis­tus uudis­ra­ken­nuk­sen kel­vol­li­ses­ta laa­dus­ta. Osal­lis­tu­jien & spon­so­rei­den lah­joit­ta­mat pal­kin­not pää­tyi­vät tänä­kin vuon­na pelaa­jien muka­na koti­mat­kal­le, joten sijoi­tuk­ses­ta riip­pu­mat­ta tur­nauk­ses­ta ei tar­vi­nut läh­teä tyh­jin käsin kotiin.

Alus­ta­vien suun­ni­tel­mien mukaan vuo­den 2010 pöy­tä­lät­kä­tur­nauk­sen isän­nyy­des­tä huo­leh­tii Mal­jan Ris­to, mut­ta tuos­ta tar­kem­min ensi keväänä…

————————————————

ESAT­KY Open: Peli­mies 2009 tulok­set (20.2.2009)

ESAT­KYn ja ‘han­ga­round’ jäsen­ten perin­tei­set Vuo­den Peli­mies kisat käy­tiin jäl­leen ker­ran per­jan­tai­na, 20.2.2009.
 
Kisat pidet­tiin totut­tuun tapaan Lap­peen­ran­nan Kuk­kais­ka­dul­la J.Lipowskin isän­nöi­mä­nä (paik­ka ja nimi muu­tet­tu poten­ti­aa­li­sen papa­razzi­lau­man harhauttamiseksi ;-).

Alku­läm­mit­te­ly­nä kah­dek­san innok­kain­ta lii­kun­nan har­ras­ta­jaa otti alku­hiet Kou­ru­lan kau­ka­lon liuk­kaal­la jääl­lä mui­den kes­kit­tyes­sä joko penk­kiur­hei­luun tai mui­hin enem­män tai vähem­män illan tee­maan sopi­viin aktiviteetteihin.

Kisa­jär­jes­te­lyt vähin­tään­kin täyt­ti­vät osal­lis­tu­jien odo­tuk­set; onhan näi­tä kuvioi­ta hiot­tu kun­toon jo usean vuo­den ajan. Viral­lis­ten kisa­la­jien (bil­jar­di, darts, put­taus) lisäk­si asi­aan kuu­lui läm­pö­hoi­to sau­nan löy­lyis­sä sekä ener­gia­tank­kaus kiin­teäs­sä ja nes­te­mäi­ses­sä muodossa.

Täl­lä­kin ker­taa koti­kent­täe­tu toi voit­toon tar­vit­ta­vat sijoi­tus­pis­teet, joten Jykä piti pokaa­lin koto­naan jo toi­sen ker­ran peräk­käin. Ehkä mui­den pitäi­si panos­taa har­joit­te­luun edes yhden ker­ran kuta­kin jajia koh­den kulu­van vuo­den aikana… ;-).

Tär­kein­tä kisois­sa ei ole kui­ten­kaan voit­ta­mi­nen (näin pitää kai kom­men­toi­da, kun itse ei voit­ta­nut kiso­ja 😉 vaan rei­lu(?) osal­lis­tu­mi­nen. Var­maa on kui­ten­kin se, että kenen­kään kisai­li­jan ei tar­vi­nut tänä­kään vuon­na läh­teä tyh­jin käsin tur­nauk­ses­ta kotiin. Pal­kin­to­ja oli onnis­tut­tu haa­li­maan sen ver­ran, että kivi­poh­jai­nen bil­jar­di­pöy­tä­kin oli kovil­la tuon taa­kan alla. Kii­tok­set kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le ja muil­le tilai­suu­den tuki­joil­le tuos­ta saavutuksesta!

Muu­ta­man tasa­pis­teis­tä joh­tu­neen laji­koh­tai­sen uusin­nan sekä pit­käl­li­sen ja ehdot­to­man rehel­li­sen(?) tulos­las­ken­nan jäl­keen kiso­jen viral­li­nen jury sai kil­pai­li­jat seu­raa­vaan järjestykseen:

Kii­tok­set kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le ja eten­kin kisaisännälle!

Itsen­sä lah­jat­to­mak­si tun­te­vat voi­vat aloit­taa har­joit­te­lun ensi vuot­ta var­ten jo nyt… ;-).

—————————–

Kun­non Vii­kon­lop­pu Tal­lin­nas­sa (11. – 12.10.2008)

ESATKY:n vuo­tui­nen Kun­non Vii­kon­lop­pu otti koh­teek­si jäl­leen ker­ran Tal­lin­nan. Tuo Suo­men­lah­den ete­lä­ran­nan mat­ka­kei­das otet­tiin ’vara­koh­tee­na’ täh­täi­meen, kos­ka alun­pe­rin suun­ni­tel­tu Vii­pu­rin reis­su ei hou­ku­tel­lut riit­tä­vää mää­rää mat­ka­lai­sia. No, aina­han sitä Tal­lin­nas­sa teke­mis­tä kek­sii, vaik­ka kau­pun­kia onkin kolut­tu jo useam­paa ker­taan. Täl­lä ker­taa myö­häis­syk­syn ret­kel­le läh­ti seit­se­män tut­ki­mus­mat­kai­li­jaa, eli mel­ko rei­lus­ti vähem­män kuin aikai­sem­pi­na vuosina.

Läh­tö­lau­kaus reis­sul­le kajah­ti lau­an­tai­aa­mu­na, 11.10.2008 klo. 6:55 kun aamu­virk­ku mat­kaa­ja­lau­ma kii­pe­si Mat­ka­poi­kien bus­siin syy­saa­mun hämä­räs­sä. Meno­mat­kal­la ei ollut lii­em­min tun­gos­ta, vaik­ka täl­lä reis­sul­la ei ollut­kaan ’pri­vaat­ti­bus­sia’ käy­tet­tä­vis­sä. Pariin ottee­seen poi­mit­tiin lisää mat­ka­lai­sia kyy­tiin ja lähes huo­maa­mat­ta oltiin­kin jo Hel­sin­gin Kata­ja­no­kal­la odot­ta­mas­sa pää­syä Viking XPRS:n uume­niin. Nor­maa­lin ter­mi­naa­li­ruuh­kan jäl­keen köy­det irti ja keu­la koh­ti Tallinnaa!

Syk­syi­nen sää näyt­ti nor­maa­lin luon­teen­sa, eli tih­kusa­det­ta oli ilmas­sa ja tuul­ta­kin sen ver­ran, että lai­van kan­nel­la ja käy­tä­vil­lä liik­kues­sa ei voi­nut olla ihan var­ma sii­tä, mihin suun­taan seu­raa­va askel hei­laut­taa joko itseä tai vas­taa­tu­le­via kans­sa­mat­kus­ta­jia. Onnek­si kui­ten­kin lai­van ’lää­kin­tä­pis­teis­tä’ löy­tyi ensia­pua tuo­hon akuut­tiin tasa­pai­noais­tin häiriötilaan… ;-).

Rei­lun kol­men tun­nin lie­vän kei­nu­tuk­sen jäl­keen lai­van kuve kiin­nit­tyi Tal­lin­nan mat­kus­ta­ja­sa­ta­man lai­tu­riin ja päi­vän toi­nen ter­mi­naa­li­mars­si alkoi. Sata­mas­sa tava­rat bus­sis­ta, kamat kan­toon ja ensim­mäi­se­nä ras­ti­na oli hotel­lin etsi­mi­nen. Onnek­si ’Reval Inn’ ei ollut kovin monen aske­leen pääs­sä satamaterminaalista.

Majoit­tu­mi­sen jäl­keen jäi muu­ta­ma tun­ti lup­poai­kaa ennen yhteis­tä illal­lis­ta ja tuon ajan kukin käyt­ti par­haak­si kat­so­mal­laan taval­la; ostos­ten kartuttamiseen/matkakassan keven­tä­mi­seen, tal­lus­te­luun Van­han Kau­pun­gin nupu­ki­vi­ka­duil­la, tutus­tu­mi­seen pai­kal­li­seen vir­kis­tys­tar­jon­taan jne. Vapaa­muo­toi­sen ajan­tap­po­jak­son jäl­keen kokoon­nut­tiin jäl­leen hotel­lil­la, otet­tiin tila­tak­si alle ja mit­ta­ri­au­ton navi­gaat­to­ri (täl­lä ker­taa ratin ja pen­kin välis­sä ole­van kus­kin muo­dos­sa) joh­dat­ti jou­kom­me läpi satei­sen Tal­li­nan ’Le Cha­teau’ ravit­se­mus­liik­keen ovel­le. Sisä­ti­lois­sa oli­kin kaik­ki val­mii­na odot­ta­mas­sa näl­käi­siä mat­kaa­jia, eli pidem­mit­tä puheit­ta pääs­tiin alku­pa­lo­jen kimp­puun. Eri­näis­tä kes­kia­jan herk­kua oli tyr­kyl­lä val­lan riit­tä­miin; piti oikein väki­sin jar­ru­tel­la täs­sä vai­hees­sa, jot­ta jäi tilaa pää- ja jäl­ki­ruoil­le. Pää­ruo­ki­na pöy­tään kan­ne­tut liha- ja kala­her­kut teki­vät kaup­paan­sa sii­hen mal­liin, että kenel­le­kään ei var­maan jää­nyt näl­kä. Nor­maa­lit ruo­ka­juo­mat ede­saut­toi­vat ruo­kai­lun suju­mis­ta siir­ryt­täes­sä koh­ti jäl­ki­ruo­kien make­aa maa­il­maa. Mah­tui­han sen­tään nekin jo mel­ko täy­den tun­tui­seen kupuun… Lopuk­si nau­tit­tu ’Cafe nor­ma­le’ hel­pot­ti hie­man oras­ta­via ruo­an­su­la­tus­vai­vo­ja. Mitä­pä sitä ei ter­vey­den vuok­si tekisi ;-).

Illal­li­sen pää­tyt­tyä sää oli kir­kas­tu­nut sen ver­ran, että ei tar­vi­nut enää tur­vau­tua sade­va­rus­tei­siin vaan tum­me­ne­vas­ta Tal­lin­nan illas­ta saat­toi naut­tia kävel­len. Tuke­van ate­rian jäl­keen jaloit­te­lu ei tun­tu­nut ollen­kaan hul­lum­mal­ta aja­tuk­sel­ta. Osa seu­ru­ees­ta suun­nis­ti koh­ti hotel­lia kerää­mään voi­mia seu­raa­van päi­vän koi­tok­sia var­ten ja osa siir­tyi syvem­mäl­le Van­han Kau­pun­gin iltae­lä­mään. Lyhyen ja pie­nel­lä ras­ti­vä­lil­lä suo­ri­te­tun katusuun­nis­tuk­sen jäl­keen aske­leet joh­dat­ti­vat kei­taal­le nimel­tä ’Kolum­bus Kri­sos­to­mus’. Tääl­lä tar­joi­tui oival­li­nen tilai­suus pereh­tyä syvem­min viro­lai­seen kult­tuu­riin, sil­lä menos­sa oli yhteis­lau­luil­ta alku­pe­räis­väes­tön kie­lel­lä. Ei siis muu­ta kuin lau­lu­teks­tit kou­raan, äänen avaus­ta edis­tä­vää nes­tet­tä lasiin ja lau­lu rai­ka­maan. Parin kulauk­sen jäl­keen viron kie­li tun­tui suju­van val­lan mal­lik­kaas­ti. Onnek­si pai­kal­lis­väes­tön kom­ment­te­ja ei kuul­tu, joten tuo har­ha­ku­va ei pääs­syt kovin pahas­ti rikoutumaan…

Kult­tuu­ri­rien­to­jen jäl­keen aikai­nen herä­tys alkoi vaa­tia veron­sa, joten oli syy­tä läh­teä hotel­lil­le lepuut­ta­maan reis­sus­sa riu­tu­nut­ta krop­paa. Hotel­lil­la oltiin jo ennen vuo­ro­kau­den vaih­tu­mis­ta, joten mei­dän mat­kas­sa Tuh­ki­mo­kin oli­si pär­jän­nyt oman aika­tau­lun­sa mukai­ses­ti. Ja mei­dän poru­kas­sa kai­kil­la oli molem­mat ken­gät­kin tallessa…

Aamul­la hotel­li­aa­miai­sen jäl­keen jäi aikaa kier­rel­lä Tal­lin­nan katu­ja & kaup­pa­kes­kuk­sia, eli vaih­de­tus­ta valuu­tas­ta pää­si oikein suju­vas­ti eroon; onnek­si ’sei­näs­tä’ sai kor­til­la lisää pai­kal­lis­ta rahaa puo­li­pa­kol­li­siin tuliais- ym. ostoksiin.

Sää oli muut­tu­nut edel­leen parem­paan suun­taan. Aurin­ko pil­kah­te­li pil­vien lomas­ta sen ver­ran usein, että sateen­var­jon voi jät­tää huo­let­ta mat­ka­ta­va­roi­den jouk­koon. Muu­ta­man tun­nin kulut­tua oli­kin jo aika toteut­taa edel­li­sen päi­vän mat­ka kään­tei­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä. Suu­rim­pa­na ero­na eili­seen ver­rat­tu­na oli paluu­mat­kal­la täy­dem­pi lin­ja-auto sekä mat­ka­ta­va­roi­den että mat­kus­ta­jien mää­rää tar­kas­tel­taes­sa. ESATKY:n 7 hen­gen jouk­ko sel­vi­si täy­si­lu­kui­se­na ja kun­nial­la myös paluumatkasta.

Oman lei­man­sa bus­si­mat­kal­le antoi Hami­na­lais­ten poruk­ka, joka oli osit­tain mel­koi­ses­sa vauh­dis­sa. Eri­tyis­mai­nin­nan arvoi­nen oli J.Pussisen epä­toi­voi­sel­ta vai­kut­ta­va yri­tys pääs­tä luul­ta­vas­ti maa­il­man haus­kim­man ja/tai vii­saim­man mie­hen mai­nee­seen… Mar­kus Kajon sano­ja lai­na­tak­se­ni ’yri­tys epä­on­nis­tui sur­keas­ti’. Onnek­si tuos­ta yhden mie­hen show’sta ei tar­vi­nyt ’naut­tia’ enää Hami­nan leväh­dys­tauon jäl­keen ;-). Enti­se­nä hami­na­lai­se­na voi ’ylpeä­nä’ todis­taa, että van­han koti­paik­ka­kun­nan mai­ne kas­voi taas parin pykä­län verran…

Kaik­ki­aan reis­sus­ta sel­vit­tiin mini­maa­li­sin fyy­si­sin ja hen­ki­sin vau­rioin; rahal­lis­ten vam­mo­jen lopul­li­nen mää­rä sel­vi­ää sit­ten kun Visa las­ku on kolah­ta­nut pos­ti­luu­kus­ta. Sitä odo­tel­les­sa voi aloit­taa jo hen­ki­sen val­mis­tau­tu­mi­sen tule­via mat­ko­ja varten…

Vt. Rei­seGrup­penFüh­rer, MVa

————————————-

Syy­sO­lump­pia­lai­set 2008, kisa­koos­te (12.9.2008)

Kaa­kon­kul­man tie­to­jen­kä­sit­te­ly-yhdis­tys­ten Syy­sO­lump­pia­lai­set kisail­tiin pit­kiä perin­tei­tä nou­dat­taen per­jan­tai­na, 12.9.2008.

Tänä vuon­na kier­tä­vä kisai­sän­nyys osui ITKYn koh­dal­le ja tut­tuun tapaan tar­jol­la oli vauh­tia ja enem­män tai vähem­män vaa­ral­li­sia tilan­tei­ta. Tänä vuon­na ESAT­KY sai mat­kaan 7‑henkisen joukkueen.
 
Ensim­mäi­nen lie­vä takais­ku(?) koet­tiin, kun KYT­KYn jäse­nis­tös­tä ei löy­ty­nyt riit­tä­vät hulluja/rohkeita kisai­li­joi­ta osal­lis­tu­maan tämän vuo­den mit­te­löi­hin. Tuon puut­teen takia jou­dut­tiin muis­ta jouk­kueis­ta (ITKY ja ESAT­KY) kasaa­maan kor­vaa­va neli­hen­ki­nen jouk­kue, eli VIrtu­aa­li­nen TietoTekniik­ka Unio­ni. Jouk­ku­een lyhen­teen voi kukin itse pää­tel­lä… Tämä uusio­jouk­kue hei­ken­si ilmi­sel­väs­ti eten­kin ESAT­KYn panos­ta kisois­sa, joten ennak­koon var­ma voit­to koki pahan kolauk­sen jo mit­te­löi­den alkumetreillä.
 
Kiso­jen avauk­sen yhtey­des­sä ITKYn kisa­mes­ta­ri­na toi­mi­nut ‘Chief’ palaut­ti mie­liin vie­lä hui­kean vää­ryy­den, joka tapah­tui edel­li­sis­sä ITKYn jär­jes­tä­mis­sä Syy­sO­lump­pia­lai­sis­sa: tuol­loin ESAT­KYn jouk­kue ei pys­ty­nyt saat­ta­maan lop­puun yhtä kisa­teh­tä­vää (yhdis­tyk­sen nimi­ly­hen­teen koos­ta­mi­nen irral­li­sis­ta näp­päi­mis­tä) kos­ka näp­päin­keos­ta ei löy­ty­nyt lain­kaan ‘E’ kir­jain­ta. Tuo kai­vat­tu kir­jain löy­tyi sit­ten myö­hem­min kisai­sän­tien perä­kär­ryn kät­köis­tä. Umpi­kie­roa ja epä­re­hel­lis­tä toi­min­taa; osaa ne muut­kin kuin savo­lai­set… Joka tapauk­ses­sa, näi­den kiso­jen alka­jai­sik­si tuo pit­kään kateis­sa ollut ‘E’ näp­päin luo­vu­tet­tiin rei­lun(?) pelin hen­ges­sä ESAT­KYn jouk­ku­eel­le, eli reha­bi­li­toin­ti oli vih­doin suoritettu.
 
Alku­häm­men­nyk­sen ja kevyen nes­te­tank­kauk­sen jäl­keen pääs­tiin itse asi­aan, eli kisa­la­jien kimp­puun. Ensim­mäi­nen ITKYn arvon­ta­ko­neen tuot­ta­ma laji viit­ta­si vah­vas­ti ‘Nau­la pää­hän’ ‑men­ta­li­teet­tiin, eli män­ty­pöl­lin pää­hän ase­tet­tu nau­la piti saa­da yksi isku ker­ral­laan upo­tet­tua kan­taa myö­ten puun sisään. Jot­ta väli­nei­den osal­ta kisa oli­si tas­a­puo­li­nen, kukin jouk­kue sai käyt­töön­sä täy­sin iske­mät­tö­män (kir­jai­mel­li­ses­ti) vasa­ran ja kisa vie­tiin läpi vies­ti­kil­pai­lu­na: kul­la­kin jouk­ku­een jäse­nel­lä oli käy­tet­tä­vis­sä yksi lyön­ti ker­ral­laan ja iskun nap­sah­det­tua joko nau­lan kan­taan (tai useim­mi­ten rei­lus­ti ohi), vasa­ra juok­su­tet­tiin seu­raa­val­le jouk­ku­een jäse­nel­le kun­nes nau­la oli taot­tu kan­taa myö­ten män­ty­pöl­kyn sisuk­siin. Yksit­täi­sis­tä jouk­kue­tu­lok­sis­ta ei ehti­nyt rivi­kil­pai­li­jat pitä­mään lukua, mut­ta se oli­kin arvo­val­lat­to­man tuo­ma­ris­ton teh­tä­vä. Sel­keä voit­to avaus­la­jis­sa meni kui­ten­kin KYT­KYn kor­van­neel­le VI…, siis virtuaalitiimille.
 
Toi­se­na laji­na kis­kais­tiin läpi kei­hään­heit­to. Täl­lä ker­taa kil­pai­lun jury oli sel­väs­ti tie­toi­nen kisai­li­joi­den kyvys­tä pitää kil­pai­lu­vä­li­neet ehji­nä, joten heit­to­vä­li­neik­si oli varat­tu pari kap­pa­let­ta rau­ta­kan­kia. Niis­tä sai sit­ten kukin heit­tä­jä vali­ta itsel­leen mie­lui­sem­man leik­ki­ka­lun. Etu­kä­teen oli juryn toi­mes­ta annet­tu suun­taa anta­vat sään­nöt tätä­kin lajia var­ten, mut­ta se ei suin­kaan estä­nyt välil­lä pit­käh­köä­kin keskustelua/väittelyä sii­tä, mikä on sal­lit­tua ja mikä ei. Sel­väk­si kävi kui­ten­kin se, että jouk­ku­een hei­tois­ta otet­tiin las­kuun ainoas­taan pisin heit­to; muil­la kis­kai­suil­la ei ollut väliä, joten jouk­kuei­den sijoi­tuk­set saa­tiin lop­pu­jen lopuk­si mel­ko pie­nel­lä vai­val­la selville.
 
Ennen seu­raa­vaan lajiin siir­ty­mis­tä ESAT­KYn elä­vä juke­boxi (jos­kin var­sin rajoi­te­tul­la levy­va­li­koi­mal­la), eli T. Telk­kä vetäi­si oman ver­sion­sa Kar­ja­lais­ten lau­lus­ta. Tuo lau­lue­si­tus ei jää­nyt suin­kaan illan vii­mei­sek­si, vaik­ka joku oli­si sitä saat­ta­nut­kin toivoa… ;-).
 
Kol­mat­ta lajia var­ten tar­vit­tiin kus­ta­kin jouk­ku­ees­ta yksi autoi­li­ja. Tuo osoit­tau­tu­kin var­sin haas­ta­vak­si teh­täk­si, sil­lä kovin­kaan mon­taa ajo­kun­tois­ta ei enää täs­sä vai­hees­sa ollut pai­kal­la. No, onnek­si kävi ilmi, että auton rat­tiin ei tar­vi­nut astua, vaan kyse oli pik­kuau­ton kis­ko­mi­ses­ta koh­ti maa­lia pyö­rit­tä­mäl­lä veto­na­rua kynän ympä­ril­le. Kovin suu­ria ero­ja ei tyy­leis­sä löy­ty­nyt, joten kil­pai­lu pysyi tiuk­ka­na aina kalk­ki­vii­voil­le saak­ka. Voi­ton vei täs­sä lajis­sa vir­tu­aa­li­tii­miin ITKYs­ta lai­nat­tu ratinvääntäjä.
 
Nel­jän­nes­sä lajis­sa oli tar­koi­tus har­ras­taa ter­vet­tä lii­kun­taa juok­sun muo­dos­sa, mut­ta kaik­ki ei men­nyt ihan jär­jes­tä­jien suun­nit­te­le­mal­la taval­la… Alku sujui kui­ten­kin ennal­ta sovit­tu­jen nuot­tien mukaan, eli kukin jouk­kue valit­si vies­ti­jouk­ku­ee­seen kol­me sprint­te­riä. Yksit­täis­ten vies­tio­suuk­sien sijaan kol­mi­hen­kis­ten jouk­kuei­den jäse­net sidot­tiin kiin­ni toi­siin­sa (rin­nak­kain) nil­kois­ta ja pol­vis­ta. Läh­tö­kil­jai­sun kajah­det­tua jouk­ku­eet ryn­tä­si­vät mat­kaan. Heti alku­vai­hees­sa kävi sel­väk­si, että hei­kot pape­ri­na­rut eivät kes­täi­si kisan lop­puun saak­ka, vaan kil­pai­li­joi­den huip­puun trim­ma­tuis­sa lihak­sis­sa pii­le­vä voi­ma vei sel­kä­voi­ton sidon­ta­tar­vik­keis­ta. Narut siis nap­sah­te­li­vat poik­ki epä­mää­räi­seen tah­tiin ja jouk­ku­eet saa­pui­vat myös maa­liin epä­mää­räi­sel­lä tyy­lil­lä ja epä­mää­räi­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä. Sii­nä sitä tuo­ma­ris­tol­la var­maa riit­ti miettimistä/arpomista sijoi­tus­ten osalta.
 
Vii­mei­nen viral­li­nen kisa­la­ji jo hämär­ty­väs­sä illas­sa oli erään sort­ti­nen kiek­ko­pe­tanque. Ran­ta­hiek­kaan oli lyö­ty rau­ta­kan­ki pys­tyyn ja kiin­teäl­tä heit­to­pai­kal­ta piti naka­ta nor­maa­li ylei­sur­hei­lus­sa käy­tet­ty kiek­ko vapaal­la tyy­lil­la mah­dol­li­sim­man lähel­le rau­ta­kan­kea. Jouk­ku­een lähin heit­to mer­kit­tiin töl­kil­lä. Kul­la­kin kil­pai­li­jal­la oli mah­dol­li­suus yrit­tää joko oman jouk­ku­een töl­kin saa­mis­ta lähem­mäs kan­kea tai sit­ten heit­tää kie­kol­la vas­tus­ta­jan tölk­kiä kau­em­man kan­ges­ta. Tuo­ta jäl­kim­mäis­tä vaih­toeh­toa ei juu­ri­kaan näy­tet­ty yri­tet­tä­vän; ilmei­ses­ti tun­tui hel­pom­mal­ta täh­täil­lä koh­ti hie­kas­sa tuke­vas­ti nököt­tä­vää kan­kea. Kiek­ko­sa­teen tauot­tua tuo­ma­ris­to mit­ta­si tar­kal­la ‘jal­ka­la­se­ril­la’ tölk­kien etäi­syy­den kan­ges­ta ja lopul­lis­ten kisa­tu­los­ten mani­pu­loin­ti saa­toi alkaa.
 
Kun aina­kin hen­ki­ses­ti rank­ka kisa­ru­pea­ma oli saa­tu pää­tök­seen, oli aika siir­tyä täy­si­päi­väi­ses­ti nes­te- ja ener­gia­tank­kauk­sen pariin. Ruo­ka­huol­to oli erin­omai­ses­sa kuo­sis­sa, sil­lä tar­jol­la oli lohi­keit­toa ja lei­pää sekä jäl­ki­ruo­ak­si let­tu­ja hil­lon kera. Ainoa pie­ni kiusa oli sty­rox-kul­hot, joi­ta käy­tet­tiin keit­to­lau­ta­si­na. Moko­mat toi­mi­vat lii­an­kin hyvin, eli keit­to ei mei­nan­nut jääh­tyä mil­lään ilveel­lä, vaan piti joko odot­taa erit­täin kär­si­väl­li­ses­ti tai kär­siä toi­sel­la taval­la (pala­neen suun/kitalaen muo­dos­sa)… Ruo­ka oli joka tapauk­ses­sa hyvää ja sitä oli riit­tä­väs­ti. Kenen­kään ei tar­vi­nut toki janoon­kaan kuolla ;-).
 
Ruo­kai­lun ja sau­no­mi­sen lomas­sa tuo­ma­ris­to oli ahke­roi­nut ja arpo­nut Syy­sO­lump­pia­lais­ten lop­pu­tu­lok­set. Kiso­jen alus­sa perus­tet­tu KYT­KYn kor­vi­ke­jouk­kue pudo­tet­tiin tylys­ti viral­li­sis­ta lop­pu­tu­lok­sis­ta. Ilmei­ses­ti k.o. tii­mi oli­si menes­ty­nyt lii­an hyvin, joten sen­suu­ri iski täs­sä vai­hees­sa. Viral­li­set lop­pu­tu­lok­set kir­jat­tiin seuraavasti:
 
1. ITKY
2. MITTY
3. ESATKY
 
Pal­kin­to­jen­jaon yhtey­des­sä yksi urhei­li­ja jokai­ses­ta jouk­ku­ees­ta pal­kit­tiin kät­tä pidem­mäl­lä, eli nor­maa­lit mita­lit sai­vat kal­ve­ta kun kau­laan ripus­tet­tiin myös kil­pai­lu­vä­li­nee­nä käy­tet­ty vasa­ra. Onnek­si ketään ei pal­kit­tu rautakangella…
 
Voit­ta­ja­jouk­ku­een pal­kin­nok­si pal­jas­tui muu­ta­ma kap­pa­le ‘Kan­sa tais­te­li – mie­het ker­to­vat’ ‑leh­tiä. Kyl­lä­hän nii­tä­kin luke­mal­la pää­see erään­lai­seen kisa­tun­nel­maan. Toi­se­na pal­kin­to­na oli lähes koko jouk­ku­eel­le mitoi­tet­tu uima-altaan poi­ka­nen. Toi­vot­ta­vas­ti sil­le on luvas­sa kovaa käyt­töä Mik­ke­lin suun­nal­la. Kol­man­te­na pal­kin­to­na T.Telkkä kävi ESAT­KYn edus­ta­ja­na kuit­taa­mas­sa muu­ta­man romant­ti­sen pok­ka­rin. Sii­nä muu­ta­ma syy­sil­ta kuluu­kin var­maan rat­toi­sas­ti hen­ke­vän & laa­duk­kaan luke­mis­ton paris­sa (Har­le­kii­ni-sar­jan mak­sa­ma­ton mainos).
 
Illan ede­tes­sä ja juo­mien huve­tes­sa alkoi olla aika paka­ta kisa­va­rus­teet kasaan ja val­mis­tau­tua koti­mat­kaa var­ten. Paluu­mat­ka sujui Ete­lä­pään bus­sis­sa sulas­sa yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä Lpr:n kau­pun­gin ATK-kes­kuk­sen väen kans­sa. Heil­lä oli ollut oma urhei­lul­li­nen iltan­sa mik­roau­toi­lun & kyl­py­lä­vie­rai­lun mer­keis­sä, joten yhtei­nen paluu­mat­ka sopi molem­mil­le osa­puo­lil­le kuin nau­la pää­hän. Hie­man sen suun­tais­ta tun­nel­maa bus­sis­sa oli­kin havait­ta­vis­sa, mut­ta peril­le Lap­peen­ran­taan pääs­tiin kuitenkin ;-).
 
Vuon­na 2009 Syy­sO­lump­pia­lai­set jär­jes­te­tään ESAT­KYn koti­tan­te­reil­la ja ESAT­KYn laa­ti­mil­la sään­nöil­lä, joten ensi vuon­na on odo­tet­ta­vis­sa sel­väs­ti parem­pi sijoi­tus kuin tämän syk­syn mit­te­löis­sä. Käy jo täs­sä vai­hees­sa sää­lik­si (mut­ta hyvin vähän 😉 mui­ta jouk­kuei­ta. No, kat­so­taan lopul­li­nen tilan­ne sit­ten ensi vuonna…
 
Kuva­gal­le­ri­aa kisois­ta voi käy­dä ihmet­te­le­mäs­sä MIT­TYn kotisivuilla:
 
http://www.mitty.fi/tekstit/Syysolumppialaiset2008.html

————————————————

’ESAT­KY Open’ 10-otte­lun tulok­set (23.8.2008)

‘ESAT­KY Open’ kym­me­not­te­lu saa­tiin vie­tyä läpi lau­an­tai­na, 23.8.2008, Sai­maan­har­jun urhei­lu­ken­täl­lä ihan­teel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa. Ilmei­ses­ti Pekin­gin ama­töö­rio­lym­pia­lais­ten kei­hään­heit­to tai tämän oman mit­te­lön haas­ta­vuus oli kar­si­nut osal­lis­tu­ja­mää­rän mini­miin, mut­ta täl­lä ker­taa laa­tu kor­va­si määrän…? ;-).

Urhei­lu­la­jei­hin osal­lis­tui kaik­ki­aan vii­si hen­keä. Kärk­käi­sen Mik­ko ehti osal­lis­tua vain yhteen lajiin (kävi kuit­taa­mas­sa kie­kon­hei­ton voi­ton) ja Tol­va­sen Mar­ko jou­tui jät­tä­mään lei­kin kes­ken kah­den lajin jäl­keen selän kramp­paa­mi­sen takia.

Kisat pääs­tiin aloit­ta­maan n. klo. 11:30 ja vii­mei­nen laji (1500 m) saa­tiin pää­tök­seen n. klo. 19:30. Täy­si työ­päi­vä­hän sii­tä tuli.

Ohes­sa lopul­li­set, viral­li­set ja doping-tes­tin läpäis­seet tulok­set (kil­pai­li­jat eivät onnek­si jou­tu­neet doping-testeihin…):

10-otte­lun_­tu­lok­set 

Eri­tyis­kii­tok­set Tai­pal­saa­ren kun­nal­le ja eten­kin Tapa­ni Tor­vel­le myö­tä­mie­li­ses­tä suh­tau­tu­mi­ses­ta ter­ve­hen­ki­seen ama­töö­riur­hei­luun! Ilman myön­net­tyä kent­tä­va­raus­ta tämä pie­ni­muo­toi­nen atleet­tien koh­taa­mi­nen ei oli­si ollut mahdollista.

Näil­tä poh­jil­ta on hyvä jat­kaa har­joit­te­lua tule­via koi­tok­sia var­ten. Ehkä­pä ensi vuon­na kokeil­laan täy­si­mit­tai­nen 7‑ottelu (nais­ten sään­nöt & väli­neet), jos vaik­ka tuol­lai­sel­la hie­man kevyem­mäl­lä kat­tauk­sel­la saa­daan lisää lii­kun­nan har­ras­ta­jia mukaan…

Jäl­ki­pe­lit ‘Tel­kän­pön­tös­sä’ sujui­vat rau­hal­li­seen mal­liin voi­mien vähi­tel­len uupues­sa päi­vän rasi­tus­ten jälkeen…

‘ESAT­KY SportsMaster’

————————————————

Moniot­te­lu 22.9.2007

”ESAT­KY Open” moniot­te­lu pidet­tiin ’lie­väs­ti haas­teel­li­sis­ta’ sää­olo­suh­teis­ta huo­li­mat­ta lau­an­tai­na, 22.9.2007 Sai­maan­har­jun hornankattilassa.

Sää­en­nus­teet piti­vät täl­lä ker­taa vali­tet­ta­van hyvin paik­kan­sa, mut­ta kos­ka kent­tä oli varat­tu ja muut­kin jär­jes­te­lyt teh­ty urhei­lul­lis­ta ilta­päi­vää var­ten, ei aut­ta­nut muu­ta kuin ottaa itse­ään nis­kas­ta kiin­ni ja kie­toa sade­va­rus­teet tiu­kem­min ylle ennen urhei­lua­ree­nal­le astu­mis­ta. Vet­tä tuli tasai­ses­ti kiih­ty­vään tah­tiin, joten kui­vuu­des­ta ei aina­kaan tar­vi­nut kärsiä…
 
Kisat aloi­tet­tiin n. klo 13:00 ja laji­va­li­koi­ma + jär­jes­tys oli viral­li­sen mies­ten 10-otte­lun mukai­nen. Laje­ja sai suo­rit­taa niin mon­ta kuin kun­to & into antoi­vat myö­den ja viral­li­siin lop­pu­tu­lok­siin las­ket­tiin vii­den par­haan lajin tulok­set. Lie­ven­nys­tä sään­nöis­tä sovel­let­tiin kah­des­sa lajis­sa: 110 m aita­juok­sus­sa aito­jen kor­keus oli viral­lis­ta mata­lam­pi ja kuu­lan­työn­nös­sä väli­neek­si otet­tiin 5 kg:n rautapallo.
 
Sei­väs­hyp­pyä ei täl­lä ker­taa kukaan läh­te­nyt kokeilemaan…
 
Sääs­tä ja muis­ta syis­tä joh­tuen var­si­nai­seen kisaan otti osaa kah­dek­san (urheilu)hullua atleet­tia. Tilan ja ajan sääs­tä­mi­sek­si ohes­sa yhteen­ve­to lopputuloksista:

Huom!. M.Suokkaan pis­teis­sä on huo­mioi­tu kor­keus­hyp­py­tu­los, jota ei oltu kir­jat­tu välit­tö­mäs­ti kiso­jen jäl­keen teh­dys­sä pis­te­la­ken­nas­sa -> paran­nus­ta pis­teis­sä, mut­ta ei sijoituksessa.
 
Ras­kaan kisan jäl­keen kevyt nes­te­tank­kaus, sau­no­mi­nen ja ’jos­sit­te­lu­ti­lai­suus’ oli­kin tar­peen, joten kii­tok­set nois­ta jäl­ki­pe­li­jär­jes­te­lyis­tä ’Kie­lo­ka­dun Kingille’ ;-).
 
Ensi vuon­na on sit­ten tar­koi­tus vetää täy­si­mit­tai­nen mies­ten 10-otte­lu täy­sin viral­lis­ten sään­tö­jen ja väli­nei­den mukaan. Tai sen ver­ran pis­te­tään viral­li­sia kiso­ja parem­mak­si, että otte­lua ei jae­ta kah­del­le päi­väl­le vaan kaik­ki lajit put­keen yhden ilta­päi­vän / illan aikana.
 
Ei muu­ta kuin tree­naa­maan vaan ensi vuot­ta var­ten (tosin vain lah­jat­to­mat harjoittelee… ;-).

————————————————

Tuk­hol­man reis­sun tun­nel­mia 7. – 9.9.2007

ESAT­KYn perin­tei­nen ’Kun­non Vii­kon­lop­pu’ vie­tet­tiin 7. – 9.9.2007 ja tänä­kin vuon­na var­sin merel­li­sis­sä mer­keis­sä. Moni­vuo­ti­sen kes­to­suo­si­kin (Tal­lin­na) sijas­ta kurs­si kään­net­tiin koh­ti län­tis­tä naa­pu­ri­maa­ta, eli kom­pas­sin neu­la näyt­ti koh­ti Tukholmaa.

Pää­osa ESAT­KYn 22 hen­gen ret­ku­ees­ta kerään­tyi per­jan­tai-ilta­päi­väl­lä odot­ta­maan Ete­lä­pään bus­sia Lap­peen­ran­nan kaup­pa­to­rin lai­dal­le (tai tuu­len­suo­jaan lähei­sen ravit­se­mus­lai­tok­sen sisä­ti­loi­hin). Ret­ki­kul­je­tuk­sen saa­vut­tua pai­kal­le piti tar­kis­taa sää­ti­la ja sen vaa­ti­mat toi­men­pi­teet: kos­ka keli oli aurin­koi­nen, bus­sis­sa istut­ta­va mat­ka koh­tuul­li­sen pit­kä ja poru­kan tun­tien kurk­kua saat­tai­si alkaa kui­va­ta rei­lus­ti ennen Puka­ron varik­ko­py­säh­dys­tä, lähei­ses­tä mar­ke­tis­ta kipais­tiin hake­mas­sa pari kas­sil­lis­ta vir­voi­tus­juo­mia mat­kan­te­koa helpottamaan.
 
Mat­kae­väi­den ja tutun seu­ran voi­min mat­ka tait­tui nopeas­ti ja mat­kan aika­na ehdit­tiin käy­dä kat­ta­via kes­kus­te­lu­ja lai­das­ta lai­taan aina puhe­lu­las­ku­tuk­sen kie­mu­rois­ta vil­jan syys­kyl­vön eri vaih­toeh­toi­hin saak­ka. Saat­tai­si kyl­lä olla, että jos maan­vil­je­li­jät ottai­si­vat laa­jem­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa kes­kus­te­lus­sa esil­le tul­leet kyl­vö­me­ne­tel­mät käyt­töön, suu­ris­ta sadois­ta oli­si tur­ha haa­veil­la ja oli­si syy­tä täyt­tää entis­tä­kin huo­lel­li­sem­min EU:n tukiaishakemukset…
 
Hel­sin­ki ja Viking Mariel­lan läh­tö­sa­ta­ma löy­tyi­vät aika­tau­lun mukai­ses­ti, joten liput jakoon, ’stig ombord’ ja majoit­tau­tu­mi­nen hyt­tei­hin. Lai­van irro­tes­sa Hel­sin­gis­tä koh­ti Kus­taan­miek­kaa ja sen taka­na hää­möt­tä­vää Suo­men­lah­tea, oli het­ki aikaa tui­jo­tel­la turis­tin sil­min kau­pun­ki­nä­ky­mää meren suun­nal­ta. Pian Hel­sin­ki jäi kau­as lai­van perä­va­nan taak­se ja oli aika siir­tyä ener­gia­tank­kauk­sen pariin. Buf­fet ravin­to­las­ta oli varat­tu pai­kat ja kaik­ki näl­käi­set löy­si­vät­kin pai­kal­le pie­nis­tä aika­tau­lue­pä­sel­vyyk­sis­tä huo­li­mat­ta. Ruo­ka oli hyvää ja sitä oli vähin­tään­kin riit­tä­väs­ti. Aina­kin sel­lai­nen tun­ne oli alku- ja pää­ruo­kien jäl­keen… Vat­sa­lau­kun puo­lel­la oli kui­ten­kin vie­lä sen ver­ran tilaa, että jäl­ki­ruo­ka­pöy­dän anti­mis­ta aina­kin ’suklaa­sut­tu’ löy­si tien­sä jo ennes­tään var­sin kuor­mi­te­tun ruo­an­su­la­tus­jär­jes­tel­män uumeniin ;-).
 
Parin hen­gen tie­dus­te­lu­ryh­mä kävi kat­sas­ta­mas­sa buffet’n sijas­ta A’la Car­te ravin­to­lan, eikä siel­lä­kään ollut valit­ta­mis­ta ruo­an suhteen.
 
Ener­gia­va­rat täy­den­net­tyi­nä oli mah­dol­lis­ta jat­kaa tutus­tu­mis­ta lai­van tar­jon­taan (mahd. pie­nen lepo­het­ken jäl­keen). Tax­Free, nes­te­tank­kaus­pis­teet ym. mie­len­kiin­non koh­teet löy­tyi­vät pikai­ses­ti ja myö­hem­min illal­la aluk­sen yöker­hon puo­li tuli tutuik­si. Innok­kaim­mat ’par­ket­tien par­ta­höy­lät’ heit­täy­tyi­vät tans­si­musii­kin pyör­tei­siin sel­lai­sel­la antau­muk­sel­la, että ilta­va­rus­tei­den vaih­dos­ta muo­dos­tui pakol­li­nen ohjel­ma­nu­me­ro. Onnek­si mat­ka­ta­va­roi­den uume­nis­ta löy­tyi kui­vaa meno­vaa­tet­ta hiel­lä kyl­läs­tet­ty­jen tilalle…
 
Lau­an­tai­na aamun koit­taes­sa paat­tim­me oli pääs­syt Tuk­hol­man saa­ris­ton suo­jaan ja aamiai­nen mait­toi ilmei­ses­ti kai­kil­le ennen län­si­naa­pu­rin pää­kau­pun­gin val­loi­tus­ta. Sää vain oli­si saa­nut suo­sia parem­min, sil­lä vet­tä tuli tasai­seen tah­tiin kun ris­te­ly­alus pur­ki mat­kus­ta­jat uume­nis­taan Tuk­hol­man sata­mas­sa. Väki hajaan­tui pie­nis­sä ryh­mis­sä tutus­tu­maan kau­pun­gin tar­jon­taan: osa Van­han Kau­pun­gin sok­ke­loi­sil­le kujil­le, osa tutus­tu­maan moder­nim­paan kaup­pa­tar­jon­taan, osa Wasa museoon jne.
 
Van­has­sa Kau­pun­gis­sa vesi­sa­de yltyi enti­ses­tään, eikä Kunin­kaan­lin­nan koh­dal­la Kal­le-Kus­taa tul­lut osoit­ta­maan vie­raan­va­rai­suut­taan kut­su­mal­la sateen kiusaa­mia vie­rai­li­joi­ta tutus­tu­mis­käyn­nil­le. Ei edes Vic­to­ria tai Made­lei­ne suos­tu­neet osoit­ta­maan mois­ta huo­maa­vai­suut­ta, vaik­ka luu­li­si nuo­rem­man sini­ve­ri­sen  suku­pol­ven ole­van kou­lu­tet­tu parem­mil­le tavoille.
 
Sade yltyi sen ver­ran, että mei­dän poru­kan lisäk­si tun­tui koko Este­rin per­heen ole­van vie­rai­lul­la Tuk­hol­mas­sa. Ei aut­ta­nut muu kuin etsiä sateen­suo­jaa pai­kal­lis­ten ravin­to­loi­den uume­nis­ta. Onnek­si sen ver­ran pää­si sisä­ti­loi­hin, että ulkoi­sen kos­teu­den lisäk­si pää­si tasoit­ta­maan tilan­net­ta lie­väl­lä sisus­ka­lu­jen kos­tu­tuk­sel­la. Sade ei kui­ten­kaan tauon aika­na osoit­ta­nut laan­tu­mi­sen merk­ke­jä, joten sateen­var­jot auki ja takai­sin koh­ti sata­man & lai­van suojaa.
 
Lai­van kah­vi­lan ikku­nois­ta saat­toi ennen lai­van paluu­mat­kan läh­töä ihme­tel­lä ruåt­sa­lais­ten intoa riek­kua huvi­puis­tos­sa. Vet­tä tuli edel­leen yläil­mois­ta, mut­ta Grö­na Lun­din lait­teet näyt­ti­vät vetä­vän väkeä. Vaan kuka­pa sitä ruot­sa­lais­ten jär­ke­vyyt­tä meni­si kyseenalaistamaan… ;-).
 
Paluu­mat­kal­la kuviot lai­val­la oli­vat tulo­mat­kan mukai­set: rei­lus­ti syö­mis­tä, koh­tuul­li­ses­ti juo­mis­ta, Tax­Free ostok­sia lom­pa­kon/­pank­ki-/luot­to­kor­tin  rajo­jen mukaan ja illan­viet­toa lai­van ’kei­tail­la’. Illan pime­tes­sä Maa­rian­ha­mi­nan sata­man satei­nen tun­nel­ma oli mah­dol­lis­ta kokea lai­van kan­nel­ta, mut­ta eipä sii­nä lii­em­min näh­tä­vää ollut. Museo­lai­va Pommern’in valais­tut mas­tot erot­tui­vat sateen piek­se­mäs­tä sata­mas­ta, mut­ta juu­ri­kaan lii­ket­tä ei ollut havaittavissa.
 
Kun lai­va sei­la­si Maa­rian­ha­mi­nas­ta Hel­sin­gin suun­taan, tuu­li yltyi jon­kin ver­ran, mut­ta ei kui­ten­kaan aiheut­ta­nut sen suu­rem­pia han­ka­luuk­sia mat­ka­lai­sil­le. Lie­vä kei­nu­tus saat­toi osal­taan hel­pot­taa lii­keh­din­tää yöker­hon tanssilattialla.
 
Sun­nun­tai­aa­mun saras­taes­sa oli­kin aika suo­rit­taa lai­va­mat­kan vii­mei­set pakol­li­set kuviot. Aamu­pa­la ’tuu­len­suo­jaan’, vii­meis­ten kruu­nu­jen käyt­tä­mi­nen lai­van eri rahas­tus­koh­teis­sa ja sit­ten Hel­sin­gin sata­maan. Tul­li­muo­dol­li­suu­det eivät aiheut­ta­neet ongel­mia; tul­li­mie­hiä ei näky­nyt lain­kaan ja se osal­taan lai­men­si sala­kul­je­tuk­sen onnis­tu­mi­sen iloa niil­tä mat­kaa­jil­ta, jot­ka oli­vat haa­li­neet tuliais­juo­mia hie­man(?) tul­lin ’suo­si­tus­ten’ yli.
 
Kun reis­su­ka­mat oli saa­tu pakat­tua bus­siin, tava­ra­ti­las­sa oli jos­ta­kin syys­tä sel­väs­ti enem­män tilaa kuin Tal­lin­nan reis­suil­ta palat­taes­sa. Esim. nes­te­si­säl­töi­siä  pah­vi­laa­ti­koi­ta ei juu­ri­kaan näky­nyt. Tuos­ta voi siis pää­tel­lä, että mat­kal­la oli vain reip­pai­ta ja rait­tii­ta reissaajia…?
 
Rau­hal­li­sen bus­si­mat­kan jäl­keen saa­vuim­me hyvis­sä ajoin Lap­peen­ran­taan kes­kel­le kaup­pa­to­rin maa­lais­mark­ki­noi­den humua. Kotiin saak­ka pääs­tyä pie­ni lepo­het­ki saat­toi olla tar­peen itse kul­le­kin. Mat­ka ei ollut niin rasit­ta­va, että ei jak­sai­si seu­raa­val­la ker­ral­la läh­teä mukaan. ’Hyvä seu­ra, parem­pi mieli…’. 

————————————————

Syy­sO­lump­pia­lai­set 2007, kisaraportti

Per…jantai (31.8.2007), etten parem­min sano!!! No, kai jo täs­sä vai­hees­sa arvaat­te, miten ESAT­KYn jouk­ku­eel­le täl­lä ker­taa kävi…

Vuo­tui­set Kaa­kon­kul­man tie­to­jen­kä­pis­te­ly-yhdis­tys­ten Syy­sO­lump­pia­lai­set ’urheil­tiin’ läpi jäl­leen ker­ran, täl­lä ker­taa KYT­KYn sii­pien suo­jas­sa Saa­ra­maan nuo­ri­so­lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Paik­ka oli­kin otol­li­ses­ti valit­tu, sil­lä kisa­pai­kal­le pöläh­ti ITKYn ja ESAT­KYn yhteis­kul­je­tuk­sel­la pik­ku­bus­si­las­til­li­nen (yht. 13 kpl.) nuo­rek­kai­ta tai aina­kin lap­sen­mie­li­siä IT-atleetteja.
 
Pikai­sen kisa­pai­kan tutus­tu­mis­kier­rok­sen jäl­keen pääs­tiin­kin itse asi­aan: kisai­sän­tä virit­ti kisa­tu­len kisa­syt­tyk­keil­lä kisa­nuo­tio­pai­kal­le lop­pu­ke­sän iltaa valai­se­maan ja läm­mit­tä­mään. Tai­si olla isän­näl­lä partiolaisen/pyromaanin taus­ta­kou­lu­tus, sil­lä tuli syt­tyi ker­ral­la ja kes­ti hen­gis­sä (kuten kaik­ki kisai­li­jat) ja hyvis­sä voi­mis­sa (kuten suu­rin osa kisai­li­jois­ta) koko illan ajan.
 
Tuli­sen kisail­lan avauk­sen jäl­keen anka­ra kamp­pai­lu saat­toi alkaa: laje­ja oli riit­tä­väs­ti ja tem­mol­taan vaih­te­le­via. Romp­pu­jen asen­nus sujui kir­jai­mel­li­ses­ti heit­tä­mäl­lä joko huo­nos­ti tai hyvin huo­nos­ti var­sin vaih­te­le­vis­sa olo­suh­teis­sa. Hei­kom­min pär­jän­neet jouk­ku­eet (KYT­KY & MIT­TY) väit­ti­vät, että sää­olo­suh­teet oli­vat hei­tä vas­taan. Lie­nee­kö totta… ;-).
 
Seu­raa­va­na laji­na oli Tölk­ky, eli KYT­KYn gee­ni­ma­ni­pu­loi­tu ver­sio puh­das­ve­ri­ses­tä Möl­kys­tä. Jos joku ei lajia tun­ne, en ryh­dy täs­sä sään­tö­jä sen tar­kem­min sel­vit­tä­mään. Ter­ve­tu­loa seu­raa­viin kisoi­hin tutus­tu­maan mahd. myös tähän lajiin… Pai­kal­li­sen sade­kuu­ron takia tämä laji suo­ri­tet­tiin telt­ta­ka­tok­sen alla. Ei oikein tämä laji sopi­nyt ESAT­KYn jouk­ku­eel­le; sel­keä merk­ki sii­tä, että rei­pas(?) ja rai­tis(???) jouk­ku­eem­me ei ole tot­tu­nut örvel­tä­mään juo­ma­tölk­kien kanssa…
 
Sateen tauot­tua pääs­tiin het­kek­si ihmet­te­le­mään var­sin upe­aa sateen­kaar­ta, mut­ta sit­ten oli­kin jo kii­re ryn­nis­tää seu­raa­van lajin kimp­puun. Pape­rit sai­vat kyy­tiä, kun Win­dows tes­ti­si­vua pais­kot­tiin jouk­kuei­den voi­min mah­dol­li­sim­man pit­käl­le. Täl­lä ker­taa tyy­li ei rat­kais­sut, vaan raa­ka voi­ma ja sään­nöis­tä löy­ty­nei­den por­saan­rei­kien hyväk­si­käyt­tö. Ei siis ihme, että tämä laji oli ESAT­KYn poru­koil­le omiaan ;-).
 
Vii­mei­nen laji koi­tui ESAT­KYn jouk­ku­een lopul­li­sek­si kom­pas­tus­ki­vek­si. Kopal­li­nen irto­näp­päi­miä, sor­mi­näp­pä­ryys, tark­ka sil­mä ja pit­kä lon­toon­mur­tei­nen sana. Tuo ei ollut sopi­va yhdis­tel­mä mei­dän jouk­kuel­le. Aikaa teh­tä­vän suo­rit­ta­mi­seen eli ADMI­NI­STRA­TOR sanan kir­jai­mien kerää­mi­seen yksi­tel­len tuh­raan­tui lähes puo­li tun­tia ja tulok­se­na sel­keä vii­mei­nen sija.
 
Laji­koh­tai­sen tais­te­lun tauot­tua oli­kin aika hie­man rau­hoit­tua. Ilta oli jo ehti­nyt hämär­tyä kun kil­pai­lu­jen ryy­dyt­tä­mät kisai­li­jat kir­mai­si­vat lähes vii­mei­sil­lä voi­mil­laan sau­naan ja innok­kaim­mat vie­lä uis­ken­te­le­maan vil­voit­ta­vaan jär­veen. Ketään ei onnek­si tar­vi­nut ryh­tyä naa­raa­maan, eli kaik­ki malt­toi­vat tul­la omin avoin takai­sin sau­nan puo­lel­le lämmittelemään…
 
Vaik­ka väi­te­tään, että puh­taus on puo­li ruo­kaa, sau­no­mi­nen ei kui­ten­kaan onnis­tu­nut kar­koit­ta­maan kisai­li­joi­den täs­sä vai­hees­sa jo lähes kil­ju­vaa näl­kää. Illan pime­tes­sä pääs­tiin not­ku­vien ruo­ka­pöy­tien äärel­le ja täy­tyy vil­pit­tö­mäs­ti tode­ta, että hyvää kan­nat­ti odot­taa. Her­kul­li­set pöy­dän & gril­lin anti­met uppo­si­vat ahnai­siin kitoi­hin hyväl­lä vauh­dil­la nor­maa­lien ruo­ka­juo­mien avus­tuk­sel­la. Ruo­kai­lun pääl­le oli vie­lä viral­li­nen tulos­ten jul­kis­ta­mi­nen ja pal­kin­to­jen­ja­ko. Täl­lä ker­taa lasi­set, koti­mais­ta erit­täin kui­vaa val­ko­vii­niä sisäl­tä­vät pokaa­lit jaet­tiin kil­pai­luis­sa ansioi­tu­neil­le joukkueille.
 
ESAT­Kyn vuo­ris­to­ra­taa muis­tut­ta­va laji­koh­tai­nen menes­tys ei täl­lä ker­taa riit­tä­nyt kär­ki­si­joil­le (tai sit­ten tuo­ma­ris­ton lah­jon­ta epä­on­nis­tui pahasti).
 
Lop­pu­yh­teen­ve­to­na voi­daan tode­ta, että täl­lä ker­taa jouk­kei­den jäsen­ten mää­rä kor­re­loi sel­väs­ti lop­pu­tu­lok­siin; mitä pie­nem­pi jouk­kue, sen parem­pi sijoitus:

1. MIT­TY (2 henkeä)
2. ITKY (6 henkeä)
3. KYT­KY (8 henkeä)
4. ESAT­KY (7 henkeä)

Tuo kah­den vii­mei­sen jouk­keen kään­tei­nen jär­jes­tys hen­ki­lö­mää­rän suh­teen selit­tyy sil­lä, että tasa­pis­teis­sä sijat 3 ja 4 rat­kais­tiin kolikonheitolla.
 
Ensi vuon­na tämä ei var­maan­kaan pidä paik­kaan­sa, vaan läh­dem­me entis­tä suu­rem­mal­la jou­kol­la todis­ta­maan tämän teo­rian vää­räk­si. Onhan ITKY vuon­na 2008 kisai­sän­tä­nä ja mikäs sen muka­vam­paa kuin läh­teä naut­ti­maan ’rak­kaan vihol­li­sen’ vie­raan­va­rai­suu­des­ta mah­dol­li­sim­man isol­la köörillä ;-).

————————————————

ESAT­KY val­loit­ti Tal­lin­nan jäl­leen ker­ran (9.9.2006)

9.9. Syys­kyyn hämyi­se­nä lau­an­tai-aamu­na Lap­peen­ran­nan rau­hal­li­ses­sa taa­ja­mas­sa oli taval­lis­ta enem­män levo­ton­ta lii­keh­din­tää: ESATKY:n 19 hen­ki­nen isku­ryh­mä val­mis­tau­tui edes­sä ole­vaan, mah­dol­li­ses­ti vaa­ral­li­seen­kin ope­raa­tioon, eli Tal­lin­nan valtaukseen.
 
Mat­ka­lais­ten pää­jouk­ko nousi Ete­lä­pään bus­siin n. klo. 7:45 Kirk­ko­puis­tos­ta. Bus­sin kyy­tiin oli jo ehti­nyt tie­dus­te­lu­ryh­mä, joka oli kerät­ty Skin­na­ri­lan syr­jä­ky­lil­tä ja muil­ta Lpr:n län­sia­lueil­ta. Varus­teet pakat­tiin hyväs­sä jär­jes­tyk­ses­sä bus­sin tava­ra­ti­laan ja läh­dön yhtey­des­sä tar­kis­tet­tiin, että kai­kil­la oli muka­na oma, voi­mas­sa ole­va (sotilas)passi manöö­ve­rin menes­tyk­se­käs­tä suo­ri­tus­ta varten.
 
Mat­kaan pääs­tiin kom­mel­luk­sit­ta ja tar­kem­pi suun­nit­te­lu humah­ti käyn­tiin välil­lä Lpr-Hel­sin­ki. Vas­tuul­li­nen mat­kan­jär­jes­tä­jä oli onnek­si hoi­ta­nut mat­ka­lais­ten ilok­si n. pari korillista/laatikollista ’kent­tä­pul­lo­ja’ mat­kan jou­dut­ta­mi­sek­si. Noil­la eväil­lä ja yhden väli­py­säh­dyk­sen avul­la lop­pu­mat­kan alus­ta­vat aika­tau­lut, tavoit­teet ja hyök­käys­suun­nat saa­tiin mää­ri­tel­tyä. Ei muu­ta kuin bus­sin keu­la koh­ti Hel­sin­kiä ja sata­mas­sa odot­ta­vaa Rosel­la-merk­kis­tä hyökkäysalusta…
 
Sata­mas­sa pie­nen odot­te­lun jäl­keen pääs­tiin nouse­maan lai­vaan ja välit­tö­mäs­ti etsi­mään stra­te­gi­ses­ti tär­kei­tä tark­kai­lu­paik­ko­ja lai­van ’humu­kan­nel­ta’. Musi­kaa­lis­ta antia oli­kin tar­jol­la taval­lis­ta enem­män, sil­lä täl­le vii­kon­lo­pul­le sat­tui sopi­vas­ti Jazz-ris­tei­ly ja lau­teil­la revit­te­li soit­to­pe­le­jään ja/tai ääni­jän­tei­tään maam­me etu­ri­vin artis­tit. Vali­tet­ta­vas­ti nuot­ti­kor­va piti pääs­tää paus­sil­le tur­han aikai­sin, sil­lä toi­nen buf­fet kat­taus odot­ti näl­käi­siä ESATKYlaisia.
 
Ensim­mäi­nen kat­taus näyt­ti venäh­tä­neen jon­kin ver­ran, kun ahneet lai­va­mat­kaa­jat eivät oli­si mil­lään luo­pu­neet pai­kois­taan ruo­ka­va­tien ääres­sä. Oli­vat­ko­han 1. kat­tauk­sen osal­lis­tu­jat näh­neet tahal­laan näl­kää vii­kon ver­ran ennen tätä mat­kaa…? Eihän meil­lä toki ollut mikään pahem­pi paniik­ki ruo­an perään, mut­ta täs­sä vai­hees­sa lai­va oli pääs­syt sen ver­ran avo­nai­sel­le vesia­lu­eel­le, että navak­ka luo­teis­tuu­li aiheut­ti hie­man tasa­pai­no­vai­keuk­sia jono­tuk­sen yhtey­des­sä. Oli­si pitä­nyt naut­tia riit­tä­väs­ti tasa­pai­noais­tia har­haut­ta­vaa ainet­ta, jot­ta tuo lai­van kei­nun­ta ei oli­si hai­tan­nut, mut­ta jonos­sa se ei enää onnistunut.
 
No, vih­doin pää­sim­me vuo­rol­lam­me ruo­ka­tar­joi­lun kimp­puun ja hyvin tun­tui kai­kil­le mait­ta­van aluk­sen not­kah­te­le­vas­ta ete­ne­mi­ses­tä huo­li­mat­ta. Ilmei­ses­ti rai­kas meri-ilma teki hyvää ruo­ka­ha­lul­le, joten lau­ta­sel­li­nen toi­sen­sa perään uppo­si vas­taa­not­ta­vai­siin vat­soi­hin. Ainoa­na, mut­ta sitä­kin suu­rem­pa­na huo­len aihee­na oli jäl­ki­ruo­ka-annos­ten vali­tet­ta­van pie­ni jake­lu­mää­rä. Eten­kin ’suklaa­höt­tö’ alkoi olla pai­non­sa arvois­ta kul­las­sa, kun vii­mei­siä minuut­te­ja vie­tet­tiin buffetissa…
 
Hyvin ravit­tui­na (ja siten erin­omai­ses­sa tais­te­lu­kun­nos­sa) hyl­kä­sim­me aluk­sen Tal­li­nan sata­mas­sa ja suo­ri­tim­me ripeän mai­hin­nousun. Varus­te­tar­kas­tuk­sen jäl­keen bus­sil­la siir­ty­mä­tai­pa­le hotel­li Met­ro­po­liin, huo­nei­den mie­hi­tys, yli­mää­räis­ten varus­tei­den pur­ka­mi­nen ja vauh­dil­la tie­dus­te­lu­ret­kil­le koh­ti Van­haa Kau­pun­kia. Sii­nä­hän se lau­an­tai-ilta vie­räh­ti suku­lais­kan­san ja turis­tien tou­hu­ja seu­ra­ten. Ilta kului pie­nem­mis­sä ja hie­man suu­rem­mis­sa tie­dus­te­lu­par­tiois­sa, mut­ta ilmei­ses­ti kaik­ki löy­si­vät kui­ten­kin tien­sä yök­si takai­sin kent­tä­ma­joi­tuk­sen vir­kaa hoi­ta­neel­le hotellille.
 
Sun­nun­tai­aa­mu­na enem­män tai vähem­män kir­kas­sil­mäi­set ret­kue­lai­set täyt­ti­vät hotel­li Met­ro­po­lin aamiais­huo­neen ja kyl­lä­hän niil­lä­kin eväil­lä taas jon­kin aikaa jak­sai­si jat­kaa ras­kas­ta teh­tä­vääm­me. Yhtei­nen ohjel­ma jat­kui klo. 10:30, eli tuol­la kel­lon­lyö­mäl­lä huo­neet oli luo­vu­tet­tu ja ESAT­KYn kau­ko­par­tio siir­tyi bus­siin ja koh­ti seu­raa­vaa val­taus­koh­det­ta. Jo muu­ta­man minuu­tin bus­si­mat­kan jäl­keen tak­ti­ses­ti erit­täin tär­keä koh­de löy­tyi­kin: ’Alko’ kylt­ti joh­dat­ti hie­man epä­mää­räi­sen näköi­sel­le sisä­pi­hal­le. Mitä­hän tääl­tä oikein löytyisi…
 
Täl­lä ker­taa suku­lais­kie­li ei aiheut­ta­nut mitään yllä­tyk­siä, vaan kylt­ti tar­jo­si sitä mitä lupa­si­kin: kotoi­sen ’pit­kä­ri­pai­sen’ tuot­tei­ta, jos­kin jon­kin ver­ran kulut­ta­jays­tä­väl­li­sem­mäl­lä hin­nal­la. Kär­ryt kolis­ten jouk­kiom­me ryn­nis­ti myy­mä­län puo­lel­le tut­ki­maan tar­jon­taa ja pereh­ty­mään tuot­tei­siin myös mais­tiais­ten muo­dos­sa. Hyvin tun­tui­vat myyn­ti­pu­heet uppoa­van, sil­lä liik­keen pihas­ta pois­tues­sam­me bus­sin jouset oli­vat huo­mat­ta­vas­ti kovem­mal­la koe­tuk­sel­la kuin aikai­sem­min. Jos lop­pu­mat­kas­ta tuli­si kone­vi­ka bus­siin tms. pakol­li­nen paus­si tiet­tö­mil­le tai­pa­leil­le, noil­la eväil­lä ei oli­si pel­koa sii­tä, että kukaan kuo­li­si janoon aina­kaan pariin viik­koon. Näl­kä tosin saat­tai­si vai­va­ta huo­mat­ta­vas­ti aikaisemmin…
 
Seu­raa­va­na etap­pi­na oli uudeh­ko kaup­pa­kes­kus Tal­li­nan lai­ta­mil­la. Siel­lä aikaa käy­tet­tiin n. kak­si tun­tia tuliai­sos­tos­ten täy­den­nyk­sen mer­keis­sä. Kyl­lä sil­tä­kin koh­teel­ta tart­tui mukaan seka­lai­sia ostok­sia eri­näi­nen mää­rä. Onnek­si bus­sin kan­to­ky­ky ei koko­naan täyt­ty­nyt edel­li­ses­sä ’nes­te­myy­mä­läs­sä’.
 
Ennen lai­vaan nousua jäi vie­lä pari tun­tia aikaa kier­rel­lä Tal­lin­nan katu­ja ja kup­pi­loi­ta. Klo. 16:45 Rosel­la oli taas imais­sut uume­niin­sa myös ESAT­KYn isku­ryh­män ja ensim­mäi­se­nä koh­tee­na oli buf­fet päi­väl­li­nen. Tulo­mat­kan koke­muk­sis­ta vii­sas­tu­nei­na ESAT­KYn jouk­kio val­loit­ti ruo­kin­ta­kes­kuk­sen sisään­käyn­nin tak­ti­ses­ti oival­li­seen aikaan muo­dos­taen ohi­pää­se­mät­tö­män esteen muil­le näl­käi­sil­le jonot­ta­jil­le. Täl­lä ker­taa myös pöy­dät saa­tiin hyvin lähel­tä syöt­tö- ja juot­to­pis­tei­tä, joten ei muu­ta kuin pöy­tien anti­mien kimp­puun! Ruo­ka­ha­lu ei ollut kenel­tä­kään kadon­nut mat­kan tii­mel­lyk­ses­sä, vaan lau­ta­sel­li­nen toi­sen­sa jäl­keen uppo­si tuu­len­suo­jaan. Eten­kin jäl­ki­ruo­kao­sas­ton tyh­jen­nyk­sen suh­teen pari ESAT­KYn nais­jaos­ton edus­ta­jaa osoit­ti kii­tet­tä­vää päät­tä­väi­syyt­tä: meno­mat­kal­la mah­dol­li­ses­ti kär­sit­ty vää­ryys jäl­ki­ruo­kien vaja­vai­sen mää­rän takia otet­tiin kor­ko­jen kera takaisin… ;-).
 
Hel­sin­gis­sä tul­li ei halun­nut teh­dä lähem­pää tut­ta­vuut­ta kenen­kään ESAT­KY­lai­sen kans­sa, joten paluu­mat­kal­le koh­ti Lap­peen­ran­taa pääs­tiin jou­he­vas­ti. Bus­si­mat­ka meni jok­seen­kin rau­hal­li­sis­sa mer­keis­sä, sil­lä ’Ope­raa­tio Esto­nia’ oli vaa­ti­nut veron­sa ja suu­rin menoe­ner­gia oli vuo­da­tet­tu Suo­men­lah­den ete­lä­ran­ni­kol­la. Takao­sas­tos­sa sen­tään ’Arja-tätien’ osas­to jak­soi pitää ilta­sa­tu­har­joi­tuk­sia. Kysees­sä oli kui­ten­kin ehdot­to­mas­ti myös lap­sil­le sopi­vaa ohjel­maa, joten siel­lä ei har­joi­tel­tu koot­tu­ja seli­tyk­siä kotijoukoille… ;-).
 
Yksi tank­kaus­tau­ko Puka­ros­sa, väli­py­säh­dys Kou­vo­las­sa ja pian oltiin­kin jo peril­lä Lap­peen­ran­nas­sa. Vähän ker­ral­laan mai­hin­nousu­jou­kot pois­tui­vat bus­sis­ta ja omat ostok­set otet­tiin huo­lel­la tal­teen. Pää­te­py­sä­kil­lä Kirk­ko­puis­tos­sa lie­vää häm­men­nys­tä herät­ti orvok­si jää­nyt pah­vi­laa­tik­ko… Kukaan ei tun­nus­ta­nut sitä omak­seen, vaik­ka tämä ryh­mä on tun­ne­tus­ti osan­nut pitää visus­ti huo­len omis­ta juo­mis­taan! Huo­li­mat­ta sii­tä ris­kis­tä, että kysees­sä oli­si ken­ties olut­laa­ti­kok­si naa­mioi­tu pom­mi, tuo paket­ti otet­tiin tal­teen. Mat­kan jäl­kei­sis­tä etsin­tä­kuu­lu­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta kukaan ei halun­nut lunas­taa tuo­ta laa­tik­koa (tai edes sisäl­töä) omak­seen. Epäi­lyk­set herä­si­vät, oli­si­ko ken­ties Ete­lä­pään hen­ki­lö­kun­nal­la ollut sor­men­sa pelis­sä… Joka tapauk­ses­sa, tuol­le laa­ti­kol­le on jo löy­ty­nyt hyvä käyt­tö­tar­koi­tus ESAT­KYn tule­via tapah­tu­mia sil­mäl­lä pitäen ;-).
 
Kaik­ki ret­kel­le osal­lis­tu­neet pää­si­vät siis hen­gis­sä ja ilmei­ses­ti täy­sis­sä sie­lun ja ruu­miin voi­mis­sa takai­sin, joten ope­raa­tio voi­daan kat­soa menes­tyk­sel­li­ses­ti suo­ri­te­tuk­si. Kii­tok­set kai­kil­le mat­kal­le osal­lis­tu­neil­le, bus­si­kus­kil­lem­me Karil­le ja Mar­kuk­sel­le reis­sun käy­tän­nön järjestelyistä!
 
Tule­via mat­ko­ja odotellen,
 
Marko
 
P.S. Yksit­täis­ten mat­ka­lais­ten nimien mai­nin­ta on jätet­ty mat­ka­ku­vauk­ses­sa mini­miin mah­dol­lis­ten oikeus­jut­tu­jen välttämiseksi ;-).

————————————————