muut aktiviteetit 2000-2010

Muut aktiviteetit 2000-2010, eli otoksia sekalaisista tapahtumista menneiltä vuosilta…

————————————————

ESATKY Open liikunnallisen iltapäivän tulokset (18.9.2010)

Lauantaina 18.9.2010 kisailtiin Pikisaaressa frisbeegolfin ja koripallottelun merkeissä harvinaisen vähälukuisella (mutta sitäkin laadukkaammalla… 😉 aktiiviurheilijoiden porukalla.

Jokseenkin kosteassa syyssäässä frisbeegolf rata kierrettiin kolmeen kertaan: yksi harjoituskierros ja kaksi kisakierrosta.

Koripallo vedettiin olosuhteiden takia läpi lyhyen kaavan mukaan, eli kaksi viiden vapaaheiton kierrosta ja korien lukumäärä ratkaisi voiton k.o. lajissa.

Kisa saatiin vietyä läpi melko pienin tappioin; vain yksi frisbee teki pesän rantapajun latvaan eikä suostunut tulemaan alas puusta melko sitkeistä yrityksistä huolimatta. Jospa seuraava kunnon syysmyrsky katkoo oksia sen verran, että tuokin peliväline löytää joskus tiensä maan pinnalle…

Ohessa tiukan tuomaroinnin perusteella saadut lopputulokset:

1. Vesa Oittinen
2. Marko Tolvanen
3. Marko Väisänen
4. Mika Mustonen
5. Pekka Turunen
6. Jyrki Lipiäinen
7. Tuomo Telkkä (osallistuminen vain vapaaheittokisaan)

“Mustana hevosena” jälkipeleihin löysi tiensä myös M.Suokas. Miehelle täysin epätyypilliseen tapaan hän ei ehtinyt varsinaisiin kisoihin kovasta yrityksestä huolimatta ;-).

Tämän vuoden kisaorganisaattori M.Tolvasen puolesta kiitokset kaikille asianosaisille ja ennen kaikkea onnittelut Oittisen Veskulle!

Viime vuodesta lähtien voimassa olleen perinteen mukaan moniottelun voittaja (= tällä kertaa Vesku) saa järjestelyvastuun seuraavan vuoden kisoista. Jää siis nähtäväksi, mitä Vesku kehittää vuoden 2011 moniottelua varten. Onhan tässä noin vuosi aikaa valmistella kisoja… ;-).

————————————————

SyysOlumppilaisten 2010 jälkimainingit (13.8.2010)

Kaakonkulman tietojenkäsittely-yhdistysten väliset SyysOlumppilaiset kisailtiin perjantaina, 13.8.2010 MITTY:n toimiessa kisaisäntänä.

Perjantai 13. päivä ei todellakaan ollut epäonnen päivä Etelä-Karjalaa edustaville yhdistyksille (ESATKY & ITKY), vaan yhdistämällä vähäväkiset (2 + 2 edustajaa), mutta sitäkin laadukkaammaat joukkueet, muodostui voitokas “Team ESAITKY”.

Kisaisäntien virallinen yhteenveto illan kulusta löytyy oheisen linkin takaa:

http://www.mitty.fi/tekstit/Syysolumppialaiset2010.html

ESATKY:n ja ITKY:n edustajien kesken on ollut kisojen tulosten julkistamisesta lähtien tiukkaa kädenvääntöä siitä, kuka/ketkä ansaitsee suurimman kunnian saavutetusta “murskavoitosta”. Tuo positiivinen kiista selvinnee kuluvan SyysOlumppiadin (1 vuosi) aikana ja kiistaton/kiistanalainen totuus voidaan julkaista KYTKY:n isännöimissä vuoden 2011 SyysOlumppilaisissa…

————————————————

“ESATKY Open Pöytälätkä 2010” tulokset (22.5.2010)

ESATKY:n urheiluporukan pöytälätkäturnaus pidettiin jääkiekon MM-kisojen välierien siivittämissä tunnelmissa lauantaina, 22.5.2010.

Ennen varsinaista turnausta kisakuntoa haettiin Sammonlahden nurmikentältä kevyen jalkapallottelun merkeissä. Noin tunnin kevyen pelin jälkeen saatiin futiskentän mestaruus ratkaistua ja urheilujuomatauon jälkeen siirryttiin Maljan Riston isännöimälle kisa-areenalle. Puitteet turnaukselle olivat erinomaiset, sillä sää suosi ja tarjolla oli herkullista purtavaa ja turnauksen luonteeseen sopivaa palan painiketta.

12 hengen joukolla syntyi luonteva jako kolmeen alkulohkoon ja niiden tulosten perusteella saatiin eroteltua jyvät akanoista, eli jako ylempään ja alempaan loppusarjaan. Pelirytmi pidettiin koko turnauksen ajan varsin tiiviinä, joten koko urakka saatiin tahkottua läpi ennen kuin pimeä pääsi yllättämään ulkoareenan.

Tiukkojen taistojen ja äärimäisen tarkan tuloslaskennan jälkeen lopputulokset saatiin julistettua. Ohessa äärettömän virallinen tuloslista:

Lopputulokset:

1. Janne
2. Niitti
3. Risto
4. Jykä
5. Markku
6. Marko
7. Tollo
8. Roy
9. Kossu
10. Jari
11. Pekka
12. Tuomo

Alkulohkojen, loppusarjojen ja finaalipelien tulokset on toimitettu osallistujille Excel taulukon muodossa. Kiitokset tuloslaskennasta Turusen Pekalle!

Kisaperinne jatkunee taas vuonna 2011. Jää sitten nähtäväksi, saadaanko vanhojen mestareiden rinnalle uusi nimi kaiverrettavaksi kiertopalkintoon…

————————————————

’ESATKY Open’ moniottelun tulokset (26.9.2009)

Kisapäivän ajoituksen suhteen kävi uskomattoman hyvä tuuri, sillä lauantai, 26.9.2009 oli syyskesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Shortsit ja t-paidat pääsivät siis vielä kerran käyttöön, ennen kuin kevyet kesävarusteet joutuivat tekemään tilaa vaatekomerossa viileämmän sään vermeille.

Kisat päästiin aloittamaan Saimaanharjun jo tutuksi tulleessa hornankattilassa hieman klo. 13 jälkeen. Alkulämmittelyä ei juuri tarvittu, sillä aurinko piti huolen lämmityksestä ihan kiitettävällä tavalla. Kisojen aluksi sovittiin viralliset säännöt, eli lajit läpi miesten 10-ottelun mukaisessa järjestyksessä ja myös pisteet lasketaan miesten 10-ottelun pistetaulukon mukaan. Loppupisteisiin sovittiin otettavaksi kunkin osallistujan neljän parhaan lajin pisteet. Osallistua sai niin moneen lajiin kuin intoa & kuntoa riitti.

Itse kisat sujuivat varsin vauhdikkaasti, sillä n. kymmenen hengen porukalla ei juurikaan tuhlattu aikaa lajien välillä. Edellisesta vuodesta viisastuneina jätettiin pari lajia suosiolla väliin, eli 110 m:n aidat ja seiväshyppy. Todettiin porukalla, että noista lajeista ei kukaan saisi niin paljoa pisteitä, että välineiden rahtaus olisi vaivan arvoista…

Kokonaisuutena kisa saatiin vietyä läpi ilman suurempia fyysisiä vammoja; tänä vuonna kenenkään ei tarvinut keskeyttää kisaa vaan homma vietiin läpi ainoastaan pienen kolotuksen säestyksellä. Kisan etenemistä ei seurattu kovinkaan järjestelmällisesti lajien vaihtuessa ja tämä lisäsi omalta osaltaan jännitystä lopputulosten suhteen. Jokaisen lajin jälkeen osallistujat merkitsivät omat tuloksensa henk.koht. tuloskorttiinsa, mutta pisteitä ei jatkuvasti ehditty päivittämään. Varsinaiset tulokset selvisivät vasta kisailun tauottua kun oli päästy ’itsensä palkitseminen’ –vaiheeseen.

Ensimmäisen tuloslaskennen perusteella jaettiin mitalit ja jo siinä vaiheessa oli tiukkaa spekulointia etenkin sijoista 2 – 4, sillä nuo sijat mahtuivat viiden pisteen marginaaliin! Sijojen 2 – 3 välillä oli eroa kokonaista yksi piste…

Pari päivää kisojen jälkeen suoritetussa tarkistuslaskennassa kävi ilmi, että juoksumatkojen pisteet oli laskettu sähköisen ajanoton mukaan. Tuo aiheutti vielä muutoksia alkuperäiseen järjestykseen sijojen 2 – 4 osalta. Mitalit jaettiin kuitenkin uusiksi sulassa sovussa (ainakin ulkoisesti jäi tällainen kuva ;-). Oheisessa taulukossa lopulliset & viralliset tulokset:

Moniottelun_tulokset_20090926

Uuden perinteen mukaan kisan voittaja pääsee järjestämään kisat seuraavana vuonna, joten katsotaan millaiset kisat on tiedossa. Toivottavasti Saimaanharjun kenttä on edelleenkin käytettävissä, sillä se on tarjonnut (Taipalsaaren kunnan liikuntatoimen ystävällisellä myötävaikutuksella) loistavat puitteet enemmän tai vähemmän leikkimielisille kisoille.

Nyt olisi hyvää aikaa alkaa harjoitella ensi vuoden koitosta varten, mutta mahtaakohan kukaan osallistujista aloittaa noin pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Ehkä sitten keväämmällä… jos ei luontaiset lahjat riitä ;-).

————————————————

SyysOlumppialaisten tulokset (Syyskuu 2009)

ESATKY:lle voitto kotiin SyysOlumppialaisista!!!

Neljän vuoden Olumppiadi ehti vierähtää lähes huomaamatta, joten tänä vuonna oli ESATKY:n vuoro isännöidä Kaakonkulman TTL:n jäsenyhdistysten perinteisiä SyysOlumppialaisia. Kisat pidettiin LUT:n Skinnarilan rantasaunalla.

Edellisissä kotikisoissa ESATKY sijoittui kolmanneksi, joten hieman parantamisen varaa oli tätä vuotta silmällä pitäen. Ennen kisoja näytti melko varmalta, että ainakin tuo kolmas sija oli realistinen tavoite, sillä MITTY joutui perumaan osallistumisensa kisojen kalkkiviivoilla. Ilmeisesti MITTY:n sisäiset karsintarajat olivat liian tiukat tai sitten edustusjoukkueeseen valitut atleetit olivat jääneet kiinni dopingtesteissä…

Näin ollen kisat vietiin läpi kolmen joukkueen voimin: ITKY oli saanut kisoihin kolmimiehisen joukkueen, KYTKY pisti tuplaten paremmaksi kuusihenkisellä seka/sekojoukkueellaan ja ESATKY otti heti alkuun henkisen yliotteen 11 hengen huippuunsa motivoituneella tähtikaartilla.

Kisapäivän sää ei näyttänyt kovin lupaavalta; koko päivän oli satanut ja järjestelytoimikunta oli varautunut pahimman varalta. Lajeja oli suunniteltu sekä ulko- että sisätiloja varten. Onneksi keli kuitenkin kirkastui vähitellen ja iltakuuteen mennessä (kisojen virallinen suunniteltu aloitushetki) sade oli tauonnut ja alkusyksyn ilta alkoi näyttää parasta puoltaan. KYTKYn joukkueen taktinen(?) reilun puolen tunnin myöhästyminen avajaisista edesauttoi sitä, että kisat päästiin pitämään ’hyvän sään aikaan’, joskin hieman hämärtyvässä illassa. Ennen urheilua energiavarastojen täydennys oli tarpeen, joten itse lajeihin siirryttiin ruoka- & nestetankkauksen jälkeen.
 
Ensimmäisenä lajina vedettiin läpi Mölkky pikapelin muodossa. Kaikki kolme joukkuetta olivat mukana samassa pelissä ja joukkueiden edustajat kaatoivat numeroituja palikoita vuorotellen vaihtelevalla menestyksellä. 12 kierroksen jälkeen tasainen kamppailu ratkesi ESATKY:n voittoon tarkalla 7-keilan kaadolla ja ITKY ja KYTKY jäivät kamppailemaan kakkossijasta. Heti seuraavalla kierroksella ITKY saikin tasan 50 pistettä täyteen ja nappasi kakkossijan.
 
Toisena lajina pistettiin kisailijat puhalluskokeeseen. Tässä vaiheessa iltaa ei kuitenkaan ollut syytä turvautua Alcometriin (tulokset olisivat olleet liian heikkoja), vaan kilpailijoille iskettiin käteen puhallusputket, kipolliset herneitä ja mukeja maalitauluiksi. Ampumahiihdon malliin piti pudottaa ’taulut’ alas. Tyyli oli vapaa, eli ammuksia sai ’laukoa’ niin paljon kerrallaan kuin mieli teki ja niin nopeasti kuin kykeni. Suorituksia seuratessa ei kyllä pystynyt varmuudella sanomaan, mikä taktiikka osoittautui parhaaksi. Parhaimmillaan saattoi kerralla kaatua 2-3 ’taulua’, mutta sitten pitkä hutien sarja. Laji tuntui ainakin asettavan riittävästi haasteita bittimaailman Wilhelm Tell kandidaateille…
 
Kisassa käytiin kaksi kierrosta (kahden hengen joukkueet) ja molemmilla kierroksilla tulokset olivat yhteneväiset: ESATKY voitti, KYTKY toinen ja ITKY kolmas.
 
Kisojen kolmannessa osiossa päästiin hieman kierrätyksen makuun, sillä aikansa eläneet hiiret (huom: tekn. laite, ei karvapeitteinen eläinmaailman edustaja) saivat uusiokäyttöä moukareina. Tällä kertaa kisassa ei ratkaissut pituus vaan tarkkuus, eli tarkoitus oli saada hiiren ’ruumis’ mahdollisimman lähelle maalitolppaa. Kolmen kierroksen jälkeen tulokset tästäkin lajista olivat selvillä: ESATKY ensimmäinen, ITKY toinen ja KYTKY kolmas.
 
Viimeisenä lajina vietiin läpi joukkuesuunnistus. Jotta joukkueet eivät pääsisi eksymään lähimetsiin, koko kolmihenkinen joukkue oli viritetty köysilenkin sisään ja rata piti kiertää ja rastit hakea koko ajan tuota joukkueen ’napanuoraa’ kireällä pitäen (käsillä ei saanut koskea naruun liikkeelle lähdön jälkeen). Narun putoaminen maahan olisi aiheuttanut pakollisen pysähdyksen ja myös aikasakkoa. Tässä lajissa siis nopeus, tarkkuus ja taktiikka olivat valttia.
 
KYTKY:n lievähköstä ITKY:n suoritusta kohtaan osoittamasta protestoinnista huolimatta hylkäämisiä tai ylimääräisiä aikasakkoja ei jaettu, joten sijoitus tässä lajissa perustui vain radan läpäisemiseen kuluneeseen aikaan. Nopeiten radan selvitti ITKY, toisena KYTKY ja kolmantena ESATKY.
 
Hikisen taiston tauottua kisailijoiden oli aika palkita itsensä saunan löylyillä ja virvokkeilla. Myös Saimaan kohtuullisen lämpimät vedet houkuttelivat pulahtamaan tyveneen lahdenpoukamaan. Samalla lahjomaton (valitettavan vähän edes tarjouksia…) tuomaristo pääsi vaativaan loppupisteiden laskentaan ja manipul…, siis sijoittamaan joukkueet viralliseen paremmuusjärjestykseen.
 
Illan muututtua astetta tummemmaksi, virallinen tuloslista osoitti kiistattoman järjestyksen:
 
1. ESATKY
2. ITKY
3. KYTKY

Yksimielisesti sovittiin, että MITTY:n ’Virtual Team’ saavutti virheettömällä suorituksella neljännen sijan ;-). Seuraavissa kisoissa myös fyysinen läsnäolo on suotavaa. Etenkin ensi vuonna, kun MITTY toimii kisaisäntänä…
 
Tulosten julkistamisen jälkeen ITKY:n edustaja sai haluamansa puheenvuoron, mutta siitä ei sitten sen enempää tässä yhteydessä…

Loppuilta meni tuttuun tapaan ’henkevän keskustelun’ ja kisatapahtumien kertauksen merkeissä. Vähitellen kisailijat poistuivat Olumppia-Areenalta ja rauha palautui kisatantereelle hieman puolen yön jälkeen. Mitä ilmeisimmin kukaan ei saanut ainakaan mitään vakavampia henkisiä tai ruumiillisia vammoja tälläkään kertaa.

Illan kuluessa sijoitukset tarkistettiin vielä kertaalleen KYTKY:n vaatimuksesta ja viralliset tulokset todettiin oikeiksi.

Kiitokset osallistujille miellyttävästä kisatapahtumasta! Ensi vuonna siis MITTY:n vieraiksi…

————————————————

ESATKY Open Pöytälätkä 2009 tulokset

Usean vuoden ajan ESATKYn aktiivisen urheiluporukan kesken pidetty pöytälätkäturnaus sai jatkoa 8.5.2009. Tällä kertaa kisaisäntänä toimi Piitulaisen Sami ja turnaus palveli samalla tupaantuliaistilaisuutena Samin & perheensä uudenkarheahkoon kotipesään.

Tänä vuonna turnaukseen pääsi osallistumaan 13 atleettia ja vaativan otteluohjelman jälkeen lopullinen tuloslista saatiin julkistettua. Menestys tässä vaativassa lajissa edellytti tälläkin kertaa nopeita sormia, koordinaatiokykyä, taktista pelisilmää, oikein mitoitettua nestetankkausta ja ennen kaikkea onnea… ;-).

Viralliset tulokset:
 
1. Niitti
2. Peltsi
3. Vesku
4. Risto
5. Jykä
6. Kossu
7. Janne
8. Roy
9. Tollo
10. Sami
11. Markku
12. Pekka
13. Tuomo

Tarkemmat ottelutulokset on toimitettu sähköpostilla aktiiviurheilijoiden jakelulistalle.

Turnausareena kesti kuulemma ehjänä kisan/kisailijoiden aiheuttamat rasitukset, joten se lienee riittävän hyvä todistus uudisrakennuksen kelvollisesta laadusta. Osallistujien & sponsoreiden lahjoittamat palkinnot päätyivät tänäkin vuonna pelaajien mukana kotimatkalle, joten sijoituksesta riippumatta turnauksesta ei tarvinut lähteä tyhjin käsin kotiin.

Alustavien suunnitelmien mukaan vuoden 2010 pöytälätkäturnauksen isännyydestä huolehtii Maljan Risto, mutta tuosta tarkemmin ensi keväänä…

————————————————

ESATKY Open: Pelimies 2009 tulokset (20.2.2009)

ESATKYn ja ‘hangaround’ jäsenten perinteiset Vuoden Pelimies kisat käytiin jälleen kerran perjantaina, 20.2.2009.
 
Kisat pidettiin totuttuun tapaan Lappeenrannan Kukkaiskadulla J.Lipowskin isännöimänä (paikka ja nimi muutettu potentiaalisen paparazzilauman harhauttamiseksi ;-).

Alkulämmittelynä kahdeksan innokkainta liikunnan harrastajaa otti alkuhiet Kourulan kaukalon liukkaalla jäällä muiden keskittyessä joko penkkiurheiluun tai muihin enemmän tai vähemmän illan teemaan sopiviin aktiviteetteihin.

Kisajärjestelyt vähintäänkin täyttivät osallistujien odotukset; onhan näitä kuvioita hiottu kuntoon jo usean vuoden ajan. Virallisten kisalajien (biljardi, darts, puttaus) lisäksi asiaan kuului lämpöhoito saunan löylyissä sekä energiatankkaus kiinteässä ja nestemäisessä muodossa.

Tälläkin kertaa kotikenttäetu toi voittoon tarvittavat sijoituspisteet, joten Jykä piti pokaalin kotonaan jo toisen kerran peräkkäin. Ehkä muiden pitäisi panostaa harjoitteluun edes yhden kerran kutakin jajia kohden kuluvan vuoden aikana… ;-).

Tärkeintä kisoissa ei ole kuitenkaan voittaminen (näin pitää kai kommentoida, kun itse ei voittanut kisoja 😉 vaan reilu(?) osallistuminen. Varmaa on kuitenkin se, että kenenkään kisailijan ei tarvinut tänäkään vuonna lähteä tyhjin käsin turnauksesta kotiin. Palkintoja oli onnistuttu haalimaan sen verran, että kivipohjainen biljardipöytäkin oli kovilla tuon taakan alla. Kiitokset kaikille osallistujille ja muille tilaisuuden tukijoille tuosta saavutuksesta!

Muutaman tasapisteistä johtuneen lajikohtaisen uusinnan sekä pitkällisen ja ehdottoman rehellisen(?) tuloslaskennan jälkeen kisojen virallinen jury sai kilpailijat seuraavaan järjestykseen:

Kiitokset kaikille osallistujille ja etenkin kisaisännälle!

Itsensä lahjattomaksi tuntevat voivat aloittaa harjoittelun ensi vuotta varten jo nyt… ;-).

—————————–

Kunnon Viikonloppu Tallinnassa (11. – 12.10.2008)

ESATKY:n vuotuinen Kunnon Viikonloppu otti kohteeksi jälleen kerran Tallinnan. Tuo Suomenlahden etelärannan matkakeidas otettiin ’varakohteena’ tähtäimeen, koska alunperin suunniteltu Viipurin reissu ei houkutellut riittävää määrää matkalaisia. No, ainahan sitä Tallinnassa tekemistä keksii, vaikka kaupunkia onkin koluttu jo useampaa kertaan. Tällä kertaa myöhäissyksyn retkelle lähti seitsemän tutkimusmatkailijaa, eli melko reilusti vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Lähtölaukaus reissulle kajahti lauantaiaamuna, 11.10.2008 klo. 6:55 kun aamuvirkku matkaajalauma kiipesi Matkapoikien bussiin syysaamun hämärässä. Menomatkalla ei ollut liiemmin tungosta, vaikka tällä reissulla ei ollutkaan ’privaattibussia’ käytettävissä. Pariin otteeseen poimittiin lisää matkalaisia kyytiin ja lähes huomaamatta oltiinkin jo Helsingin Katajanokalla odottamassa pääsyä Viking XPRS:n uumeniin. Normaalin terminaaliruuhkan jälkeen köydet irti ja keula kohti Tallinnaa!

Syksyinen sää näytti normaalin luonteensa, eli tihkusadetta oli ilmassa ja tuultakin sen verran, että laivan kannella ja käytävillä liikkuessa ei voinut olla ihan varma siitä, mihin suuntaan seuraava askel heilauttaa joko itseä tai vastaatulevia kanssamatkustajia. Onneksi kuitenkin laivan ’lääkintäpisteistä’ löytyi ensiapua tuohon akuuttiin tasapainoaistin häiriötilaan… ;-).

Reilun kolmen tunnin lievän keinutuksen jälkeen laivan kuve kiinnittyi Tallinnan matkustajasataman laituriin ja päivän toinen terminaalimarssi alkoi. Satamassa tavarat bussista, kamat kantoon ja ensimmäisenä rastina oli hotellin etsiminen. Onneksi ’Reval Inn’ ei ollut kovin monen askeleen päässä satamaterminaalista.

Majoittumisen jälkeen jäi muutama tunti luppoaikaa ennen yhteistä illallista ja tuon ajan kukin käytti parhaaksi katsomallaan tavalla; ostosten kartuttamiseen/matkakassan keventämiseen, tallusteluun Vanhan Kaupungin nupukivikaduilla, tutustumiseen paikalliseen virkistystarjontaan jne. Vapaamuotoisen ajantappojakson jälkeen kokoonnuttiin jälleen hotellilla, otettiin tilataksi alle ja mittariauton navigaattori (tällä kertaa ratin ja penkin välissä olevan kuskin muodossa) johdatti joukomme läpi sateisen Tallinan ’Le Chateau’ ravitsemusliikkeen ovelle. Sisätiloissa olikin kaikki valmiina odottamassa nälkäisiä matkaajia, eli pidemmittä puheitta päästiin alkupalojen kimppuun. Erinäistä keskiajan herkkua oli tyrkyllä vallan riittämiin; piti oikein väkisin jarrutella tässä vaiheessa, jotta jäi tilaa pää- ja jälkiruoille. Pääruokina pöytään kannetut liha- ja kalaherkut tekivät kauppaansa siihen malliin, että kenellekään ei varmaan jäänyt nälkä. Normaalit ruokajuomat edesauttoivat ruokailun sujumista siirryttäessä kohti jälkiruokien makeaa maailmaa. Mahtuihan sentään nekin jo melko täyden tuntuiseen kupuun… Lopuksi nautittu ’Cafe normale’ helpotti hieman orastavia ruoansulatusvaivoja. Mitäpä sitä ei terveyden vuoksi tekisi ;-).

Illallisen päätyttyä sää oli kirkastunut sen verran, että ei tarvinut enää turvautua sadevarusteisiin vaan tummenevasta Tallinnan illasta saattoi nauttia kävellen. Tukevan aterian jälkeen jaloittelu ei tuntunut ollenkaan hullummalta ajatukselta. Osa seurueesta suunnisti kohti hotellia keräämään voimia seuraavan päivän koitoksia varten ja osa siirtyi syvemmälle Vanhan Kaupungin iltaelämään. Lyhyen ja pienellä rastivälillä suoritetun katusuunnistuksen jälkeen askeleet johdattivat keitaalle nimeltä ’Kolumbus Krisostomus’. Täällä tarjoitui oivallinen tilaisuus perehtyä syvemmin virolaiseen kulttuuriin, sillä menossa oli yhteislauluilta alkuperäisväestön kielellä. Ei siis muuta kuin laulutekstit kouraan, äänen avausta edistävää nestettä lasiin ja laulu raikamaan. Parin kulauksen jälkeen viron kieli tuntui sujuvan vallan mallikkaasti. Onneksi paikallisväestön kommentteja ei kuultu, joten tuo harhakuva ei päässyt kovin pahasti rikoutumaan…

Kulttuuririentojen jälkeen aikainen herätys alkoi vaatia veronsa, joten oli syytä lähteä hotellille lepuuttamaan reissussa riutunutta kroppaa. Hotellilla oltiin jo ennen vuorokauden vaihtumista, joten meidän matkassa Tuhkimokin olisi pärjännyt oman aikataulunsa mukaisesti. Ja meidän porukassa kaikilla oli molemmat kengätkin tallessa…

Aamulla hotelliaamiaisen jälkeen jäi aikaa kierrellä Tallinnan katuja & kauppakeskuksia, eli vaihdetusta valuutasta pääsi oikein sujuvasti eroon; onneksi ’seinästä’ sai kortilla lisää paikallista rahaa puolipakollisiin tuliais- ym. ostoksiin.

Sää oli muuttunut edelleen parempaan suuntaan. Aurinko pilkahteli pilvien lomasta sen verran usein, että sateenvarjon voi jättää huoletta matkatavaroiden joukkoon. Muutaman tunnin kuluttua olikin jo aika toteuttaa edellisen päivän matka käänteisessä järjestyksessä. Suurimpana erona eiliseen verrattuna oli paluumatkalla täydempi linja-auto sekä matkatavaroiden että matkustajien määrää tarkasteltaessa. ESATKY:n 7 hengen joukko selvisi täysilukuisena ja kunnialla myös paluumatkasta.

Oman leimansa bussimatkalle antoi Haminalaisten porukka, joka oli osittain melkoisessa vauhdissa. Erityismaininnan arvoinen oli J.Pussisen epätoivoiselta vaikuttava yritys päästä luultavasti maailman hauskimman ja/tai viisaimman miehen maineeseen… Markus Kajon sanoja lainatakseni ’yritys epäonnistui surkeasti’. Onneksi tuosta yhden miehen show’sta ei tarvinyt ’nauttia’ enää Haminan levähdystauon jälkeen ;-). Entisenä haminalaisena voi ’ylpeänä’ todistaa, että vanhan kotipaikkakunnan maine kasvoi taas parin pykälän verran…

Kaikkiaan reissusta selvittiin minimaalisin fyysisin ja henkisin vaurioin; rahallisten vammojen lopullinen määrä selviää sitten kun Visa lasku on kolahtanut postiluukusta. Sitä odotellessa voi aloittaa jo henkisen valmistautumisen tulevia matkoja varten…

Vt. ReiseGruppenFührer, MVa

————————————-

SyysOlumppialaiset 2008, kisakooste (12.9.2008)

Kaakonkulman tietojenkäsittely-yhdistysten SyysOlumppialaiset kisailtiin pitkiä perinteitä noudattaen perjantaina, 12.9.2008.

Tänä vuonna kiertävä kisaisännyys osui ITKYn kohdalle ja tuttuun tapaan tarjolla oli vauhtia ja enemmän tai vähemmän vaarallisia tilanteita. Tänä vuonna ESATKY sai matkaan 7-henkisen joukkueen.
 
Ensimmäinen lievä takaisku(?) koettiin, kun KYTKYn jäsenistöstä ei löytynyt riittävät hulluja/rohkeita kisailijoita osallistumaan tämän vuoden mittelöihin. Tuon puutteen takia jouduttiin muista joukkueista (ITKY ja ESATKY) kasaamaan korvaava nelihenkinen joukkue, eli VIrtuaalinen TietoTekniikka Unioni. Joukkueen lyhenteen voi kukin itse päätellä… Tämä uusiojoukkue heikensi ilmiselvästi etenkin ESATKYn panosta kisoissa, joten ennakkoon varma voitto koki pahan kolauksen jo mittelöiden alkumetreillä.
 
Kisojen avauksen yhteydessä ITKYn kisamestarina toiminut ‘Chief’ palautti mieliin vielä huikean vääryyden, joka tapahtui edellisissä ITKYn järjestämissä SyysOlumppialaisissa: tuolloin ESATKYn joukkue ei pystynyt saattamaan loppuun yhtä kisatehtävää (yhdistyksen nimilyhenteen koostaminen irrallisista näppäimistä) koska näppäinkeosta ei löytynyt lainkaan ‘E’ kirjainta. Tuo kaivattu kirjain löytyi sitten myöhemmin kisaisäntien peräkärryn kätköistä. Umpikieroa ja epärehellistä toimintaa; osaa ne muutkin kuin savolaiset… Joka tapauksessa, näiden kisojen alkajaisiksi tuo pitkään kateissa ollut ‘E’ näppäin luovutettiin reilun(?) pelin hengessä ESATKYn joukkueelle, eli rehabilitointi oli vihdoin suoritettu.
 
Alkuhämmennyksen ja kevyen nestetankkauksen jälkeen päästiin itse asiaan, eli kisalajien kimppuun. Ensimmäinen ITKYn arvontakoneen tuottama laji viittasi vahvasti ‘Naula päähän’ -mentaliteettiin, eli mäntypöllin päähän asetettu naula piti saada yksi isku kerrallaan upotettua kantaa myöten puun sisään. Jotta välineiden osalta kisa olisi tasapuolinen, kukin joukkue sai käyttöönsä täysin iskemättömän (kirjaimellisesti) vasaran ja kisa vietiin läpi viestikilpailuna: kullakin joukkueen jäsenellä oli käytettävissä yksi lyönti kerrallaan ja iskun napsahdettua joko naulan kantaan (tai useimmiten reilusti ohi), vasara juoksutettiin seuraavalle joukkueen jäsenelle kunnes naula oli taottu kantaa myöten mäntypölkyn sisuksiin. Yksittäisistä joukkuetuloksista ei ehtinyt rivikilpailijat pitämään lukua, mutta se olikin arvovallattoman tuomariston tehtävä. Selkeä voitto avauslajissa meni kuitenkin KYTKYn korvanneelle VI…, siis virtuaalitiimille.
 
Toisena lajina kiskaistiin läpi keihäänheitto. Tällä kertaa kilpailun jury oli selvästi tietoinen kisailijoiden kyvystä pitää kilpailuvälineet ehjinä, joten heittovälineiksi oli varattu pari kappaletta rautakankia. Niistä sai sitten kukin heittäjä valita itselleen mieluisemman leikkikalun. Etukäteen oli juryn toimesta annettu suuntaa antavat säännöt tätäkin lajia varten, mutta se ei suinkaan estänyt välillä pitkähköäkin keskustelua/väittelyä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Selväksi kävi kuitenkin se, että joukkueen heitoista otettiin laskuun ainoastaan pisin heitto; muilla kiskaisuilla ei ollut väliä, joten joukkueiden sijoitukset saatiin loppujen lopuksi melko pienellä vaivalla selville.
 
Ennen seuraavaan lajiin siirtymistä ESATKYn elävä jukeboxi (joskin varsin rajoitetulla levyvalikoimalla), eli T. Telkkä vetäisi oman versionsa Karjalaisten laulusta. Tuo lauluesitus ei jäänyt suinkaan illan viimeiseksi, vaikka joku olisi sitä saattanutkin toivoa… ;-).
 
Kolmatta lajia varten tarvittiin kustakin joukkueesta yksi autoilija. Tuo osoittautukin varsin haastavaksi tehtäksi, sillä kovinkaan montaa ajokuntoista ei enää tässä vaiheessa ollut paikalla. No, onneksi kävi ilmi, että auton rattiin ei tarvinut astua, vaan kyse oli pikkuauton kiskomisesta kohti maalia pyörittämällä vetonarua kynän ympärille. Kovin suuria eroja ei tyyleissä löytynyt, joten kilpailu pysyi tiukkana aina kalkkiviivoille saakka. Voiton vei tässä lajissa virtuaalitiimiin ITKYsta lainattu ratinvääntäjä.
 
Neljännessä lajissa oli tarkoitus harrastaa tervettä liikuntaa juoksun muodossa, mutta kaikki ei mennyt ihan järjestäjien suunnittelemalla tavalla… Alku sujui kuitenkin ennalta sovittujen nuottien mukaan, eli kukin joukkue valitsi viestijoukkueeseen kolme sprintteriä. Yksittäisten viestiosuuksien sijaan kolmihenkisten joukkueiden jäsenet sidottiin kiinni toisiinsa (rinnakkain) nilkoista ja polvista. Lähtökiljaisun kajahdettua joukkueet ryntäsivät matkaan. Heti alkuvaiheessa kävi selväksi, että heikot paperinarut eivät kestäisi kisan loppuun saakka, vaan kilpailijoiden huippuun trimmatuissa lihaksissa piilevä voima vei selkävoiton sidontatarvikkeista. Narut siis napsahtelivat poikki epämääräiseen tahtiin ja joukkueet saapuivat myös maaliin epämääräisellä tyylillä ja epämääräisessä järjestyksessä. Siinä sitä tuomaristolla varmaa riitti miettimistä/arpomista sijoitusten osalta.
 
Viimeinen virallinen kisalaji jo hämärtyvässä illassa oli erään sorttinen kiekkopetanque. Rantahiekkaan oli lyöty rautakanki pystyyn ja kiinteältä heittopaikalta piti nakata normaali yleisurheilussa käytetty kiekko vapaalla tyylilla mahdollisimman lähelle rautakankea. Joukkueen lähin heitto merkittiin tölkillä. Kullakin kilpailijalla oli mahdollisuus yrittää joko oman joukkueen tölkin saamista lähemmäs kankea tai sitten heittää kiekolla vastustajan tölkkiä kauemman kangesta. Tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa ei juurikaan näytetty yritettävän; ilmeisesti tuntui helpommalta tähtäillä kohti hiekassa tukevasti nököttävää kankea. Kiekkosateen tauottua tuomaristo mittasi tarkalla ‘jalkalaserilla’ tölkkien etäisyyden kangesta ja lopullisten kisatulosten manipulointi saatoi alkaa.
 
Kun ainakin henkisesti rankka kisarupeama oli saatu päätökseen, oli aika siirtyä täysipäiväisesti neste- ja energiatankkauksen pariin. Ruokahuolto oli erinomaisessa kuosissa, sillä tarjolla oli lohikeittoa ja leipää sekä jälkiruoaksi lettuja hillon kera. Ainoa pieni kiusa oli styrox-kulhot, joita käytettiin keittolautasina. Mokomat toimivat liiankin hyvin, eli keitto ei meinannut jäähtyä millään ilveellä, vaan piti joko odottaa erittäin kärsivällisesti tai kärsiä toisella tavalla (palaneen suun/kitalaen muodossa)… Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja sitä oli riittävästi. Kenenkään ei tarvinut toki janoonkaan kuolla ;-).
 
Ruokailun ja saunomisen lomassa tuomaristo oli ahkeroinut ja arponut SyysOlumppialaisten lopputulokset. Kisojen alussa perustettu KYTKYn korvikejoukkue pudotettiin tylysti virallisista lopputuloksista. Ilmeisesti k.o. tiimi olisi menestynyt liian hyvin, joten sensuuri iski tässä vaiheessa. Viralliset lopputulokset kirjattiin seuraavasti:
 
1. ITKY
2. MITTY
3. ESATKY
 
Palkintojenjaon yhteydessä yksi urheilija jokaisesta joukkueesta palkittiin kättä pidemmällä, eli normaalit mitalit saivat kalveta kun kaulaan ripustettiin myös kilpailuvälineenä käytetty vasara. Onneksi ketään ei palkittu rautakangella…
 
Voittajajoukkueen palkinnoksi paljastui muutama kappale ‘Kansa taisteli – miehet kertovat’ -lehtiä. Kyllähän niitäkin lukemalla pääsee eräänlaiseen kisatunnelmaan. Toisena palkintona oli lähes koko joukkueelle mitoitettu uima-altaan poikanen. Toivottavasti sille on luvassa kovaa käyttöä Mikkelin suunnalla. Kolmantena palkintona T.Telkkä kävi ESATKYn edustajana kuittaamassa muutaman romanttisen pokkarin. Siinä muutama syysilta kuluukin varmaan rattoisasti henkevän & laadukkaan lukemiston parissa (Harlekiini-sarjan maksamaton mainos).
 
Illan edetessä ja juomien huvetessa alkoi olla aika pakata kisavarusteet kasaan ja valmistautua kotimatkaa varten. Paluumatka sujui Eteläpään bussissa sulassa yhteisymmärryksessä Lpr:n kaupungin ATK-keskuksen väen kanssa. Heillä oli ollut oma urheilullinen iltansa mikroautoilun & kylpylävierailun merkeissä, joten yhteinen paluumatka sopi molemmille osapuolille kuin naula päähän. Hieman sen suuntaista tunnelmaa bussissa olikin havaittavissa, mutta perille Lappeenrantaan päästiin kuitenkin ;-).
 
Vuonna 2009 SyysOlumppialaiset järjestetään ESATKYn kotitantereilla ja ESATKYn laatimilla säännöillä, joten ensi vuonna on odotettavissa selvästi parempi sijoitus kuin tämän syksyn mittelöissä. Käy jo tässä vaiheessa sääliksi (mutta hyvin vähän 😉 muita joukkueita. No, katsotaan lopullinen tilanne sitten ensi vuonna…
 
Kuvagalleriaa kisoista voi käydä ihmettelemässä MITTYn kotisivuilla:
 
http://www.mitty.fi/tekstit/Syysolumppialaiset2008.html

————————————————

’ESATKY Open’ 10-ottelun tulokset (23.8.2008)

‘ESATKY Open’ kymmenottelu saatiin vietyä läpi lauantaina, 23.8.2008, Saimaanharjun urheilukentällä ihanteellisissa olosuhteissa. Ilmeisesti Pekingin amatööriolympialaisten keihäänheitto tai tämän oman mittelön haastavuus oli karsinut osallistujamäärän minimiin, mutta tällä kertaa laatu korvasi määrän…? ;-).

Urheilulajeihin osallistui kaikkiaan viisi henkeä. Kärkkäisen Mikko ehti osallistua vain yhteen lajiin (kävi kuittaamassa kiekonheiton voiton) ja Tolvasen Marko joutui jättämään leikin kesken kahden lajin jälkeen selän kramppaamisen takia.

Kisat päästiin aloittamaan n. klo. 11:30 ja viimeinen laji (1500 m) saatiin päätökseen n. klo. 19:30. Täysi työpäivähän siitä tuli.

Ohessa lopulliset, viralliset ja doping-testin läpäisseet tulokset (kilpailijat eivät onneksi joutuneet doping-testeihin…):

10-ottelun_tulokset 

Erityiskiitokset Taipalsaaren kunnalle ja etenkin Tapani Torvelle myötämielisestä suhtautumisesta tervehenkiseen amatööriurheiluun! Ilman myönnettyä kenttävarausta tämä pienimuotoinen atleettien kohtaaminen ei olisi ollut mahdollista.

Näiltä pohjilta on hyvä jatkaa harjoittelua tulevia koitoksia varten. Ehkäpä ensi vuonna kokeillaan täysimittainen 7-ottelu (naisten säännöt & välineet), jos vaikka tuollaisella hieman kevyemmällä kattauksella saadaan lisää liikunnan harrastajia mukaan…

Jälkipelit ‘Telkänpöntössä’ sujuivat rauhalliseen malliin voimien vähitellen uupuessa päivän rasitusten jälkeen…

‘ESATKY SportsMaster’

————————————————

Moniottelu 22.9.2007

”ESATKY Open” moniottelu pidettiin ’lievästi haasteellisista’ sääolosuhteista huolimatta lauantaina, 22.9.2007 Saimaanharjun hornankattilassa.

Sääennusteet pitivät tällä kertaa valitettavan hyvin paikkansa, mutta koska kenttä oli varattu ja muutkin järjestelyt tehty urheilullista iltapäivää varten, ei auttanut muuta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja kietoa sadevarusteet tiukemmin ylle ennen urheiluareenalle astumista. Vettä tuli tasaisesti kiihtyvään tahtiin, joten kuivuudesta ei ainakaan tarvinut kärsiä…
 
Kisat aloitettiin n. klo 13:00 ja lajivalikoima + järjestys oli virallisen miesten 10-ottelun mukainen. Lajeja sai suorittaa niin monta kuin kunto & into antoivat myöden ja virallisiin lopputuloksiin laskettiin viiden parhaan lajin tulokset. Lievennystä säännöistä sovellettiin kahdessa lajissa: 110 m aitajuoksussa aitojen korkeus oli virallista matalampi ja kuulantyönnössä välineeksi otettiin 5 kg:n rautapallo.
 
Seiväshyppyä ei tällä kertaa kukaan lähtenyt kokeilemaan…
 
Säästä ja muista syistä johtuen varsinaiseen kisaan otti osaa kahdeksan (urheilu)hullua atleettia. Tilan ja ajan säästämiseksi ohessa yhteenveto lopputuloksista:

Huom!. M.Suokkaan pisteissä on huomioitu korkeushyppytulos, jota ei oltu kirjattu välittömästi kisojen jälkeen tehdyssä pistelakennassa -> parannusta pisteissä, mutta ei sijoituksessa.
 
Raskaan kisan jälkeen kevyt nestetankkaus, saunominen ja ’jossittelutilaisuus’ olikin tarpeen, joten kiitokset noista jälkipelijärjestelyistä ’Kielokadun Kingille’ ;-).
 
Ensi vuonna on sitten tarkoitus vetää täysimittainen miesten 10-ottelu täysin virallisten sääntöjen ja välineiden mukaan. Tai sen verran pistetään virallisia kisoja paremmaksi, että ottelua ei jaeta kahdelle päivälle vaan kaikki lajit putkeen yhden iltapäivän / illan aikana.
 
Ei muuta kuin treenaamaan vaan ensi vuotta varten (tosin vain lahjattomat harjoittelee… ;-).

————————————————

Tukholman reissun tunnelmia 7. – 9.9.2007

ESATKYn perinteinen ’Kunnon Viikonloppu’ vietettiin 7. – 9.9.2007 ja tänäkin vuonna varsin merellisissä merkeissä. Monivuotisen kestosuosikin (Tallinna) sijasta kurssi käännettiin kohti läntistä naapurimaata, eli kompassin neula näytti kohti Tukholmaa.

Pääosa ESATKYn 22 hengen retkueesta kerääntyi perjantai-iltapäivällä odottamaan Eteläpään bussia Lappeenrannan kauppatorin laidalle (tai tuulensuojaan läheisen ravitsemuslaitoksen sisätiloihin). Retkikuljetuksen saavuttua paikalle piti tarkistaa säätila ja sen vaatimat toimenpiteet: koska keli oli aurinkoinen, bussissa istuttava matka kohtuullisen pitkä ja porukan tuntien kurkkua saattaisi alkaa kuivata reilusti ennen Pukaron varikkopysähdystä, läheisestä marketista kipaistiin hakemassa pari kassillista virvoitusjuomia matkantekoa helpottamaan.
 
Matkaeväiden ja tutun seuran voimin matka taittui nopeasti ja matkan aikana ehdittiin käydä kattavia keskusteluja laidasta laitaan aina puhelulaskutuksen kiemuroista viljan syyskylvön eri vaihtoehtoihin saakka. Saattaisi kyllä olla, että jos maanviljelijät ottaisivat laajemmassa mittakaavassa keskustelussa esille tulleet kylvömenetelmät käyttöön, suurista sadoista olisi turha haaveilla ja olisi syytä täyttää entistäkin huolellisemmin EU:n tukiaishakemukset…
 
Helsinki ja Viking Mariellan lähtösatama löytyivät aikataulun mukaisesti, joten liput jakoon, ’stig ombord’ ja majoittautuminen hytteihin. Laivan irrotessa Helsingistä kohti Kustaanmiekkaa ja sen takana häämöttävää Suomenlahtea, oli hetki aikaa tuijotella turistin silmin kaupunkinäkymää meren suunnalta. Pian Helsinki jäi kauas laivan perävanan taakse ja oli aika siirtyä energiatankkauksen pariin. Buffet ravintolasta oli varattu paikat ja kaikki nälkäiset löysivätkin paikalle pienistä aikatauluepäselvyyksistä huolimatta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ainakin sellainen tunne oli alku- ja pääruokien jälkeen… Vatsalaukun puolella oli kuitenkin vielä sen verran tilaa, että jälkiruokapöydän antimista ainakin ’suklaasuttu’ löysi tiensä jo ennestään varsin kuormitetun ruoansulatusjärjestelmän uumeniin ;-).
 
Parin hengen tiedusteluryhmä kävi katsastamassa buffet’n sijasta A’la Carte ravintolan, eikä sielläkään ollut valittamista ruoan suhteen.
 
Energiavarat täydennettyinä oli mahdollista jatkaa tutustumista laivan tarjontaan (mahd. pienen lepohetken jälkeen). TaxFree, nestetankkauspisteet ym. mielenkiinnon kohteet löytyivät pikaisesti ja myöhemmin illalla aluksen yökerhon puoli tuli tutuiksi. Innokkaimmat ’parkettien partahöylät’ heittäytyivät tanssimusiikin pyörteisiin sellaisella antaumuksella, että iltavarusteiden vaihdosta muodostui pakollinen ohjelmanumero. Onneksi matkatavaroiden uumenista löytyi kuivaa menovaatetta hiellä kyllästettyjen tilalle…
 
Lauantaina aamun koittaessa paattimme oli päässyt Tukholman saariston suojaan ja aamiainen maittoi ilmeisesti kaikille ennen länsinaapurin pääkaupungin valloitusta. Sää vain olisi saanut suosia paremmin, sillä vettä tuli tasaiseen tahtiin kun ristelyalus purki matkustajat uumenistaan Tukholman satamassa. Väki hajaantui pienissä ryhmissä tutustumaan kaupungin tarjontaan: osa Vanhan Kaupungin sokkeloisille kujille, osa tutustumaan modernimpaan kauppatarjontaan, osa Wasa museoon jne.
 
Vanhassa Kaupungissa vesisade yltyi entisestään, eikä Kuninkaanlinnan kohdalla Kalle-Kustaa tullut osoittamaan vieraanvaraisuuttaan kutsumalla sateen kiusaamia vierailijoita tutustumiskäynnille. Ei edes Victoria tai Madeleine suostuneet osoittamaan moista huomaavaisuutta, vaikka luulisi nuoremman siniverisen  sukupolven olevan koulutettu paremmille tavoille.
 
Sade yltyi sen verran, että meidän porukan lisäksi tuntui koko Esterin perheen olevan vierailulla Tukholmassa. Ei auttanut muu kuin etsiä sateensuojaa paikallisten ravintoloiden uumenista. Onneksi sen verran pääsi sisätiloihin, että ulkoisen kosteuden lisäksi pääsi tasoittamaan tilannetta lievällä sisuskalujen kostutuksella. Sade ei kuitenkaan tauon aikana osoittanut laantumisen merkkejä, joten sateenvarjot auki ja takaisin kohti sataman & laivan suojaa.
 
Laivan kahvilan ikkunoista saattoi ennen laivan paluumatkan lähtöä ihmetellä ruåtsalaisten intoa riekkua huvipuistossa. Vettä tuli edelleen yläilmoista, mutta Gröna Lundin laitteet näyttivät vetävän väkeä. Vaan kukapa sitä ruotsalaisten järkevyyttä menisi kyseenalaistamaan… ;-).
 
Paluumatkalla kuviot laivalla olivat tulomatkan mukaiset: reilusti syömistä, kohtuullisesti juomista, TaxFree ostoksia lompakon/pankki-/luottokortin  rajojen mukaan ja illanviettoa laivan ’keitailla’. Illan pimetessä Maarianhaminan sataman sateinen tunnelma oli mahdollista kokea laivan kannelta, mutta eipä siinä liiemmin nähtävää ollut. Museolaiva Pommern’in valaistut mastot erottuivat sateen pieksemästä satamasta, mutta juurikaan liikettä ei ollut havaittavissa.
 
Kun laiva seilasi Maarianhaminasta Helsingin suuntaan, tuuli yltyi jonkin verran, mutta ei kuitenkaan aiheuttanut sen suurempia hankaluuksia matkalaisille. Lievä keinutus saattoi osaltaan helpottaa liikehdintää yökerhon tanssilattialla.
 
Sunnuntaiaamun sarastaessa olikin aika suorittaa laivamatkan viimeiset pakolliset kuviot. Aamupala ’tuulensuojaan’, viimeisten kruunujen käyttäminen laivan eri rahastuskohteissa ja sitten Helsingin satamaan. Tullimuodollisuudet eivät aiheuttaneet ongelmia; tullimiehiä ei näkynyt lainkaan ja se osaltaan laimensi salakuljetuksen onnistumisen iloa niiltä matkaajilta, jotka olivat haalineet tuliaisjuomia hieman(?) tullin ’suositusten’ yli.
 
Kun reissukamat oli saatu pakattua bussiin, tavaratilassa oli jostakin syystä selvästi enemmän tilaa kuin Tallinnan reissuilta palattaessa. Esim. nestesisältöisiä  pahvilaatikoita ei juurikaan näkynyt. Tuosta voi siis päätellä, että matkalla oli vain reippaita ja raittiita reissaajia…?
 
Rauhallisen bussimatkan jälkeen saavuimme hyvissä ajoin Lappeenrantaan keskelle kauppatorin maalaismarkkinoiden humua. Kotiin saakka päästyä pieni lepohetki saattoi olla tarpeen itse kullekin. Matka ei ollut niin rasittava, että ei jaksaisi seuraavalla kerralla lähteä mukaan. ’Hyvä seura, parempi mieli…’. 

————————————————

SyysOlumppialaiset 2007, kisaraportti

Per…jantai (31.8.2007), etten paremmin sano!!! No, kai jo tässä vaiheessa arvaatte, miten ESATKYn joukkueelle tällä kertaa kävi…

Vuotuiset Kaakonkulman tietojenkäpistely-yhdistysten SyysOlumppialaiset ’urheiltiin’ läpi jälleen kerran, tällä kertaa KYTKYn siipien suojassa Saaramaan nuorisoleirikeskuksessa. Paikka olikin otollisesti valittu, sillä kisapaikalle pölähti ITKYn ja ESATKYn yhteiskuljetuksella pikkubussilastillinen (yht. 13 kpl.) nuorekkaita tai ainakin lapsenmielisiä IT-atleetteja.
 
Pikaisen kisapaikan tutustumiskierroksen jälkeen päästiinkin itse asiaan: kisaisäntä viritti kisatulen kisasyttykkeillä kisanuotiopaikalle loppukesän iltaa valaisemaan ja lämmittämään. Taisi olla isännällä partiolaisen/pyromaanin taustakoulutus, sillä tuli syttyi kerralla ja kesti hengissä (kuten kaikki kisailijat) ja hyvissä voimissa (kuten suurin osa kisailijoista) koko illan ajan.
 
Tulisen kisaillan avauksen jälkeen ankara kamppailu saattoi alkaa: lajeja oli riittävästi ja temmoltaan vaihtelevia. Romppujen asennus sujui kirjaimellisesti heittämällä joko huonosti tai hyvin huonosti varsin vaihtelevissa olosuhteissa. Heikommin pärjänneet joukkueet (KYTKY & MITTY) väittivät, että sääolosuhteet olivat heitä vastaan. Lieneekö totta… ;-).
 
Seuraavana lajina oli Tölkky, eli KYTKYn geenimanipuloitu versio puhdasverisestä Mölkystä. Jos joku ei lajia tunne, en ryhdy tässä sääntöjä sen tarkemmin selvittämään. Tervetuloa seuraaviin kisoihin tutustumaan mahd. myös tähän lajiin… Paikallisen sadekuuron takia tämä laji suoritettiin telttakatoksen alla. Ei oikein tämä laji sopinyt ESATKYn joukkueelle; selkeä merkki siitä, että reipas(?) ja raitis(???) joukkueemme ei ole tottunut örveltämään juomatölkkien kanssa…
 
Sateen tauottua päästiin hetkeksi ihmettelemään varsin upeaa sateenkaarta, mutta sitten olikin jo kiire rynnistää seuraavan lajin kimppuun. Paperit saivat kyytiä, kun Windows testisivua paiskottiin joukkueiden voimin mahdollisimman pitkälle. Tällä kertaa tyyli ei ratkaissut, vaan raaka voima ja säännöistä löytyneiden porsaanreikien hyväksikäyttö. Ei siis ihme, että tämä laji oli ESATKYn porukoille omiaan ;-).
 
Viimeinen laji koitui ESATKYn joukkueen lopulliseksi kompastuskiveksi. Kopallinen irtonäppäimiä, sorminäppäryys, tarkka silmä ja pitkä lontoonmurteinen sana. Tuo ei ollut sopiva yhdistelmä meidän joukkuelle. Aikaa tehtävän suorittamiseen eli ADMINISTRATOR sanan kirjaimien keräämiseen yksitellen tuhraantui lähes puoli tuntia ja tuloksena selkeä viimeinen sija.
 
Lajikohtaisen taistelun tauottua olikin aika hieman rauhoittua. Ilta oli jo ehtinyt hämärtyä kun kilpailujen ryydyttämät kisailijat kirmaisivat lähes viimeisillä voimillaan saunaan ja innokkaimmat vielä uiskentelemaan vilvoittavaan järveen. Ketään ei onneksi tarvinut ryhtyä naaraamaan, eli kaikki malttoivat tulla omin avoin takaisin saunan puolelle lämmittelemään…
 
Vaikka väitetään, että puhtaus on puoli ruokaa, saunominen ei kuitenkaan onnistunut karkoittamaan kisailijoiden tässä vaiheessa jo lähes kiljuvaa nälkää. Illan pimetessä päästiin notkuvien ruokapöytien äärelle ja täytyy vilpittömästi todeta, että hyvää kannatti odottaa. Herkulliset pöydän & grillin antimet upposivat ahnaisiin kitoihin hyvällä vauhdilla normaalien ruokajuomien avustuksella. Ruokailun päälle oli vielä virallinen tulosten julkistaminen ja palkintojenjako. Tällä kertaa lasiset, kotimaista erittäin kuivaa valkoviiniä sisältävät pokaalit jaettiin kilpailuissa ansioituneille joukkueille.
 
ESATKyn vuoristorataa muistuttava lajikohtainen menestys ei tällä kertaa riittänyt kärkisijoille (tai sitten tuomariston lahjonta epäonnistui pahasti).
 
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että tällä kertaa joukkeiden jäsenten määrä korreloi selvästi lopputuloksiin; mitä pienempi joukkue, sen parempi sijoitus:

1. MITTY (2 henkeä)
2. ITKY (6 henkeä)
3. KYTKY (8 henkeä)
4. ESATKY (7 henkeä)

Tuo kahden viimeisen joukkeen käänteinen järjestys henkilömäärän suhteen selittyy sillä, että tasapisteissä sijat 3 ja 4 ratkaistiin kolikonheitolla.
 
Ensi vuonna tämä ei varmaankaan pidä paikkaansa, vaan lähdemme entistä suuremmalla joukolla todistamaan tämän teorian vääräksi. Onhan ITKY vuonna 2008 kisaisäntänä ja mikäs sen mukavampaa kuin lähteä nauttimaan ’rakkaan vihollisen’ vieraanvaraisuudesta mahdollisimman isolla köörillä ;-).

————————————————

ESATKY valloitti Tallinnan jälleen kerran (9.9.2006)

9.9. Syyskyyn hämyisenä lauantai-aamuna Lappeenrannan rauhallisessa taajamassa oli tavallista enemmän levotonta liikehdintää: ESATKY:n 19 henkinen iskuryhmä valmistautui edessä olevaan, mahdollisesti vaaralliseenkin operaatioon, eli Tallinnan valtaukseen.
 
Matkalaisten pääjoukko nousi Eteläpään bussiin n. klo. 7:45 Kirkkopuistosta. Bussin kyytiin oli jo ehtinyt tiedusteluryhmä, joka oli kerätty Skinnarilan syrjäkyliltä ja muilta Lpr:n länsialueilta. Varusteet pakattiin hyvässä järjestyksessä bussin tavaratilaan ja lähdön yhteydessä tarkistettiin, että kaikilla oli mukana oma, voimassa oleva (sotilas)passi manööverin menestyksekästä suoritusta varten.
 
Matkaan päästiin kommelluksitta ja tarkempi suunnittelu humahti käyntiin välillä Lpr-Helsinki. Vastuullinen matkanjärjestäjä oli onneksi hoitanut matkalaisten iloksi n. pari korillista/laatikollista ’kenttäpulloja’ matkan jouduttamiseksi. Noilla eväillä ja yhden välipysähdyksen avulla loppumatkan alustavat aikataulut, tavoitteet ja hyökkäyssuunnat saatiin määriteltyä. Ei muuta kuin bussin keula kohti Helsinkiä ja satamassa odottavaa Rosella-merkkistä hyökkäysalusta…
 
Satamassa pienen odottelun jälkeen päästiin nousemaan laivaan ja välittömästi etsimään strategisesti tärkeitä tarkkailupaikkoja laivan ’humukannelta’. Musikaalista antia olikin tarjolla tavallista enemmän, sillä tälle viikonlopulle sattui sopivasti Jazz-risteily ja lauteilla revitteli soittopelejään ja/tai äänijänteitään maamme eturivin artistit. Valitettavasti nuottikorva piti päästää paussille turhan aikaisin, sillä toinen buffet kattaus odotti nälkäisiä ESATKYlaisia.
 
Ensimmäinen kattaus näytti venähtäneen jonkin verran, kun ahneet laivamatkaajat eivät olisi millään luopuneet paikoistaan ruokavatien ääressä. Olivatkohan 1. kattauksen osallistujat nähneet tahallaan nälkää viikon verran ennen tätä matkaa…? Eihän meillä toki ollut mikään pahempi paniikki ruoan perään, mutta tässä vaiheessa laiva oli päässyt sen verran avonaiselle vesialueelle, että navakka luoteistuuli aiheutti hieman tasapainovaikeuksia jonotuksen yhteydessä. Olisi pitänyt nauttia riittävästi tasapainoaistia harhauttavaa ainetta, jotta tuo laivan keinunta ei olisi haitannut, mutta jonossa se ei enää onnistunut.
 
No, vihdoin pääsimme vuorollamme ruokatarjoilun kimppuun ja hyvin tuntui kaikille maittavan aluksen notkahtelevasta etenemisestä huolimatta. Ilmeisesti raikas meri-ilma teki hyvää ruokahalulle, joten lautasellinen toisensa perään upposi vastaanottavaisiin vatsoihin. Ainoana, mutta sitäkin suurempana huolen aiheena oli jälkiruoka-annosten valitettavan pieni jakelumäärä. Etenkin ’suklaahöttö’ alkoi olla painonsa arvoista kullassa, kun viimeisiä minuutteja vietettiin buffetissa…
 
Hyvin ravittuina (ja siten erinomaisessa taistelukunnossa) hylkäsimme aluksen Tallinan satamassa ja suoritimme ripeän maihinnousun. Varustetarkastuksen jälkeen bussilla siirtymätaipale hotelli Metropoliin, huoneiden miehitys, ylimääräisten varusteiden purkaminen ja vauhdilla tiedusteluretkille kohti Vanhaa Kaupunkia. Siinähän se lauantai-ilta vierähti sukulaiskansan ja turistien touhuja seuraten. Ilta kului pienemmissä ja hieman suuremmissa tiedustelupartioissa, mutta ilmeisesti kaikki löysivät kuitenkin tiensä yöksi takaisin kenttämajoituksen virkaa hoitaneelle hotellille.
 
Sunnuntaiaamuna enemmän tai vähemmän kirkassilmäiset retkuelaiset täyttivät hotelli Metropolin aamiaishuoneen ja kyllähän niilläkin eväillä taas jonkin aikaa jaksaisi jatkaa raskasta tehtäväämme. Yhteinen ohjelma jatkui klo. 10:30, eli tuolla kellonlyömällä huoneet oli luovutettu ja ESATKYn kaukopartio siirtyi bussiin ja kohti seuraavaa valtauskohdetta. Jo muutaman minuutin bussimatkan jälkeen taktisesti erittäin tärkeä kohde löytyikin: ’Alko’ kyltti johdatti hieman epämääräisen näköiselle sisäpihalle. Mitähän täältä oikein löytyisi…
 
Tällä kertaa sukulaiskieli ei aiheuttanut mitään yllätyksiä, vaan kyltti tarjosi sitä mitä lupasikin: kotoisen ’pitkäripaisen’ tuotteita, joskin jonkin verran kuluttajaystävällisemmällä hinnalla. Kärryt kolisten joukkiomme rynnisti myymälän puolelle tutkimaan tarjontaa ja perehtymään tuotteisiin myös maistiaisten muodossa. Hyvin tuntuivat myyntipuheet uppoavan, sillä liikkeen pihasta poistuessamme bussin jouset olivat huomattavasti kovemmalla koetuksella kuin aikaisemmin. Jos loppumatkasta tulisi konevika bussiin tms. pakollinen paussi tiettömille taipaleille, noilla eväillä ei olisi pelkoa siitä, että kukaan kuolisi janoon ainakaan pariin viikkoon. Nälkä tosin saattaisi vaivata huomattavasti aikaisemmin…
 
Seuraavana etappina oli uudehko kauppakeskus Tallinan laitamilla. Siellä aikaa käytettiin n. kaksi tuntia tuliaisostosten täydennyksen merkeissä. Kyllä siltäkin kohteelta tarttui mukaan sekalaisia ostoksia erinäinen määrä. Onneksi bussin kantokyky ei kokonaan täyttynyt edellisessä ’nestemyymälässä’.
 
Ennen laivaan nousua jäi vielä pari tuntia aikaa kierrellä Tallinnan katuja ja kuppiloita. Klo. 16:45 Rosella oli taas imaissut uumeniinsa myös ESATKYn iskuryhmän ja ensimmäisenä kohteena oli buffet päivällinen. Tulomatkan kokemuksista viisastuneina ESATKYn joukkio valloitti ruokintakeskuksen sisäänkäynnin taktisesti oivalliseen aikaan muodostaen ohipääsemättömän esteen muille nälkäisille jonottajille. Tällä kertaa myös pöydät saatiin hyvin läheltä syöttö- ja juottopisteitä, joten ei muuta kuin pöytien antimien kimppuun! Ruokahalu ei ollut keneltäkään kadonnut matkan tiimellyksessä, vaan lautasellinen toisensa jälkeen upposi tuulensuojaan. Etenkin jälkiruokaosaston tyhjennyksen suhteen pari ESATKYn naisjaoston edustajaa osoitti kiitettävää päättäväisyyttä: menomatkalla mahdollisesti kärsitty vääryys jälkiruokien vajavaisen määrän takia otettiin korkojen kera takaisin… ;-).
 
Helsingissä tulli ei halunnut tehdä lähempää tuttavuutta kenenkään ESATKYlaisen kanssa, joten paluumatkalle kohti Lappeenrantaa päästiin jouhevasti. Bussimatka meni jokseenkin rauhallisissa merkeissä, sillä ’Operaatio Estonia’ oli vaatinut veronsa ja suurin menoenergia oli vuodatettu Suomenlahden etelärannikolla. Takaosastossa sentään ’Arja-tätien’ osasto jaksoi pitää iltasatuharjoituksia. Kyseessä oli kuitenkin ehdottomasti myös lapsille sopivaa ohjelmaa, joten siellä ei harjoiteltu koottuja selityksiä kotijoukoille… ;-).
 
Yksi tankkaustauko Pukarossa, välipysähdys Kouvolassa ja pian oltiinkin jo perillä Lappeenrannassa. Vähän kerrallaan maihinnousujoukot poistuivat bussista ja omat ostokset otettiin huolella talteen. Päätepysäkillä Kirkkopuistossa lievää hämmennystä herätti orvoksi jäänyt pahvilaatikko… Kukaan ei tunnustanut sitä omakseen, vaikka tämä ryhmä on tunnetusti osannut pitää visusti huolen omista juomistaan! Huolimatta siitä riskistä, että kyseessä olisi kenties olutlaatikoksi naamioitu pommi, tuo paketti otettiin talteen. Matkan jälkeisistä etsintäkuulutuksista huolimatta kukaan ei halunnut lunastaa tuota laatikkoa (tai edes sisältöä) omakseen. Epäilykset heräsivät, olisiko kenties Eteläpään henkilökunnalla ollut sormensa pelissä… Joka tapauksessa, tuolle laatikolle on jo löytynyt hyvä käyttötarkoitus ESATKYn tulevia tapahtumia silmällä pitäen ;-).
 
Kaikki retkelle osallistuneet pääsivät siis hengissä ja ilmeisesti täysissä sielun ja ruumiin voimissa takaisin, joten operaatio voidaan katsoa menestyksellisesti suoritetuksi. Kiitokset kaikille matkalle osallistuneille, bussikuskillemme Karille ja Markukselle reissun käytännön järjestelyistä!
 
Tulevia matkoja odotellen,
 
Marko
 
P.S. Yksittäisten matkalaisten nimien maininta on jätetty matkakuvauksessa minimiin mahdollisten oikeusjuttujen välttämiseksi ;-).

————————————————